Ei sinun tarvitse enää ottaa metsä vaatteita yllesi, sanoo
Falkenberg. Minähän puhuin siitä sinulle.
Jaa, tosiaankin! Mutta minä otan sittenkin metsävaatteet ylleni, toiset ovat kovin märät. Falkenberg on hiukan hämillään sentähden että on minusta eronnut; mutta hän puolustaa itseään sillä, että hän luuli minun ruvenneen pappilaan.
Sinä et siis lähde mukaan tunturille? kysyin minä.
Hm. Ei, enpä kyllä taida lähteä. Ei, sinä itsekin ymmärrät että olen väsynyt maailmalla haljuilemaan. Enkä minä tämän parempaa löydä.
Minä olen olevinani ikäänkuin en siitä sen enempää välittäisi, yht'äkkiä herättää mielenkiintoani Pekka; hänen, mies paran laita pahin on, joutuu pois ja kodittomaksi.
Kodittomaksi, sanot! vastaa Falkenberg. Kun hän on maannut täällä tyystin ne viikot, jotka hän lain mukaan saa sairastaa, niin hän lähtee kotiinsa takaisin. Hän on talon poika.
Sitten Falkenberg suorin sanoin selittää tuntevansa itsensä vain puoleksi ihmiseksi sitten kun meidän pitää erota. Ellei Emmaa olisi, olisi hän kapteenin pettänyt.
Kas tässä, sanoi hän, saat nämä.
Mitä se on?
Todistukset. Minä en voi niitä nyt käyttää, mutta sinut ne voivat pelastaa pulasta. Jos sattuisit joskus pianoa virittämään.