— Teidänhän pitäisi olla taitavia laittamaan lauluja ja satuja täällä.
Äänettömyys.
— Ei meillä ollakaan aivan ilman niitä.
Ja realisti kertoi viimeksi kirjoittamansa sadun, koettaen kaikin voimin muistaa murretta, sillä salaisella sivutarkoituksella että hän saisi tytön laulamaan tahi kertomaan satuja.
Suureksi iloksensa huomasi hän tämän olevan hyvin mieltyneen siihen, vaikka hän koetteli sitä salata tuontuostakin vetämällä huivia alas loistaville silmillensä.
— No, nyt on sinun vuorosi, — sanoi hän, lopetettuansa.
Tyttö kääntyi pikaisesti pois.
— Etkö osaa joitakuita?
Äänettömyys.
— Kyllä minä osaan — yhden — pitkäveteisesti ja viivytellen.