Vierustoverinsa, maakauppias Repo, oli sitä vastoin lyhytkasvuinen ja tanakka ruumiiltaan. Ehkäpä kielevä, oli hänenkin puheensa tarkoin mietittyä, vaikkei vissiä pistävyyttä vailla. — Tavallisesta sahatyömiehestä oli hän luonnollisella älyllään kohonnut ensin tukinmittaajaksi, jopa viimein tukkimetsäin ostajaksikin pitäjässä olevalle vesisahalle, vaan harjoitti myös samalla ostoja omaksi edukseenkin ja saikin siten, noina metsien haaskuuvuosina, monien onnellisten kauppain kautta melkoisen omaisuuden. Nyt erosi hän sahan palveluksesta, osti talon Teljon kirkonkylästä ja rupesi maakauppiaaksi, vaan jatkoi vieläkin metsien ostoja ja myyntiä. Siten, jos hän siitä kehuikin, oli hän todella hyvin toimeen tuleva eläjä.
Niinkuin sanottiin, kävelivät miehet verkalleen pitkin kylän raittia kirkolle päin.
— Oli se kuitenkin vähän likainen juttu, tuo Salojärven metsäpalstan riita, sanoi Repo, ja katsoi yhdellä silmällä Mannia; — Tammis-paha kärsi siinä kovin, sillä hän olisi puilla hyvinkin saanut 10,000 mrk. Nyt menivät runsaat käsirahat ja kaikki.
— Menkööt, sanoi toinen, mitä se minuun koskee? Minä voitin jutun ja sain Salojärveltä luvatut 1,000 mrk. Miksis Tamminen sitte kirjoitutti välikirjan niin, että se lain edessä ei pitänyt ryhtiänsä.
— Seikka kuitenkin saattaa vaikuttaa sen, että Tammisen ehkä täytyy lyödä rukkaset lautaan, tuumaili Repo. Nahkuritehtaansa on tähän saakka vaan yhä niellyt rahaa, eikä vielä mitään antanut.
— Vararikon hän tekeekin, se on varma, oli Mannin vastaus. Viime viikolla tulin Sallilan pohatalta kaupoissa saaneeksi Tammisen tunnustaman 3,000:nen vekselin. Kun sen maksu-aika lankeaa, en minä puolestani anna tiimaakaan armoa.
— Vai niin. — Revon silmistä ei oikein voinut lukea, oliko hän tyytyväinen vaiko tyytymätön tuosta uutisesta; hän jatkoi: minun saamiseni tosin ei ole erittäin suuri eikä vanhakaan, vaan jos sinä häntä pihistämään rupeat, en minäkään tuumaa jäädä suu auki katsomaan. Koppanajaossa olen minäkin mukana.
Keskustelu teki miehet vähän enemmän avosydämisiksi toisilleen. Manni jo sanoi:
— Olla Tammisen nahkatehtaan omistajana ei olisi hullumpaa.
— Ja Tammisto olisi hyvin sopiva yhdistää minun tilaani, lisäsi Repo. — Toden totta, Tammisen täytyy tehdä vararikko.