Nimismies Manni oli itsevaltaisesti, Revolta kysymättä, ottanut rahastonhoitajan toimen niskoillensa ja jälkimmäinen taas ei tuota vastaan mitään muistuttanut, vaan mietti talvikäräjissä kyllä panevansa miehensä tiukalle.
Seuraavaa huutokauppaa odottaessa kävi kaupungista eräs nahkurimestari Tammistossa tehdasta ja sen tavaroita katsomassa. Saatuaan tarkat tiedot työnjohtajalta tavaroista, saapuikin hän nimismies Mannin tietämättä huutokauppaan.
Ensin myytiin Tammisen saatavat. Yksi huusi kelikaupalla yhden, toinen toisen. Manni itse tuli muutamalla markalla saamaan Salojärven velan pesälle 2,000 markkaa.
Nyt ryhdyttiin nahkatehtaasen. Lipponen, joka käytti vasaraa, ilmoitti mitä kaikkea samalla lyönnillä meni ja kysyi, mitä tarjottaisiin.
— 2,000 mark. vastasi edellä mainittu nahkuri.
Manni nosti silmänsä ja näki hartiakkaan käsityöläisen seisovan kädet selän takana levollisena.
— 2,000 mark. ensimäinen, 2,000 mark. toinen, 2,000 mark. kolmas — — —
— 2,500, huusi Manni ja lisäsi kovasti: kalusto ja työn alla olevat tavarat myydään ainoastaan käteiseen rahaan.
— Tiedetään, vastasi nahkuri, 3,000 mark.
— 3,000 mark. ensimäinen, 3,000 toinen, jatkoi Lipponen.