— Summa on täysi, mutta korot puuttuvat, sanoi hän.
Korot laskettiin 8 % mukaan, jonka Manni sanoi itse pankkiin kaupungissa maksavansa ja huokauksella maksoi Salojärvi nekin.
— Nyt lainkäynti-kulunkini ja matkani kaupunkiin, muistutti Manni.
Salojärvi intti vastaan.
— Sama se, jos et niitä maksakaan; siinä tapauksessa en anna vekseliä luotani. On maailmassa piiskoja, jos on koiriakin, tuumi Manni.
Salojärven täytyi siis suorittaa viimeksi vaaditutkin, sai paperinsa vihdoinkin kuitattuna takaisin ja lähti nyrpein mielin Mannin kamarista.
— Minulle taitaa todella tulla pakoksi muuttaa nahkuritehdas pois Tammistosta, sanoi Manni Lipposelle, kun he taas olivat kahdenkesken. — Tuo helkkarin kaupunkilainen kiskoi sen ostosumman niin korkealle, että Tamminen väkisenkin saanee pitää tilansa.
— Minne sen aiotte sitte muuttaa? tiedusteli toinen.
— Sepä juuri onkin kysymys, oli Manni hätäilevinään. — Vaan minulle pälkähtää eräs ajatus päähän. Onhan teillä vanha asuinrakennuksenne joutavana. Vuokratkaa se minulle niin muutan tehtaan siihen.
— Joutaa se, tuumi Lipponen. — Saatte ruveta vaan, vaikka heti muutos-puuhaan.