Asia siis lopullisesti päätettiin. Vaan Manni oli jotakin hoksaavinaan, kun hän äkkiä kysyi, oliko Lipposen rakennukset vakuutetut palovahinkoa vastaan.
— Ei muussa kuin pitäjän yhteisessä palovakuutuksessa, vastasi Lipponen.
— On sekin hyvä, vastasi Manni, vaan nyt kun tehtaani siihen muutan, tulee vaara tietysti ainakin kappaletta suuremmaksi. Neuvoisin teitä vakuuttamaan rakennuksianne kaupungissa johonkin ulkomaiseen yhtiöön. Sen minä ainakin teen nahkuritehtaan ja Mattilan torpparakennusten suhteen, joihin tuumaan asettaa kuivan verstaan. Jos sitte vahinkokin tapahtuisi, voisi semmoisesta vetäytyä omillaan ainakin.
Lipponen oivalsi asian laidan heti. Ymmärtäen että tuommoinen "vahinko" olisi Männille mieleen, sanoi hän:
— Semmoinen tapaturma on hyvin mahdollinen. Esimerkiksi Luoma, entinen maakauppias täällä ennen Repoa, kun piti talonsa vakuuttamatta, ei saanut sitä syttymään, vaikka olisi sytyttänyt, vaan niinkohta kun vakuutti omaisuutensa paloi se myös heti poroksi.
Manni oli tyytyväinen, että hänellä oli niin ymmärtävä käskyläinen. Päätettiin siis, että Lipponen heti vakuuttaisi talonsa johonkin ulkomaiseen yhtiöön ja Manni taas nahkuritehtaansa ynnä Mattilan rakennukset toiseen ja kun Lipponen valitti itseltään puuttuvan vakuutus-maksuksi rahaa, sai hän inttämättä Mannilta tarvittavan summan.
Miehet luulivat saaneensa keskustella kenenkään kuulematta, vaan raollaan oleva ovi avaantui selälleen ja kynnykselle ilmestyi nyt talon huolestuneen näköinen rouva.
— Etteköhän te miehet puhu päätänne poikki? muistutti hän; — minun mielestäni oli teillä jotenkin kamalat puheet ja kamalat lienee aikomuksennekin.
— Mitä sinä Selma miesten asioista ymmärrät? tiuskasi miehensä äreästi; — parempi olisi, kun pysyisit kyökkitoimissasi, kuin vaanisit minun puheitani ja tekojani ovien raoista.
— Kumpa tuo vaaniminen edes palauttaisi oikeuden ja velvollisuuden tunnon rintaasi ja panisi sinut miettimään, mitä tekojasi voit Jumalan ja ihmisten edessä vapaalla omallatunnolla vastata, olisi paljon voitettu; vaan se taitaa olla jo lopen myöhäistä, huokasi rouva.