— Vai loikan, huusi vihastunut vaimo ja otti miestään kauluksesta kiinni, laittaen hänet kuin tallukan väkijoukon läpi. Repo horjui ja kiepui tuon lähetyksen johdosta vähän aikaa ympäri ja jäi lopulta nelinkontan pihalle katsomaan tuota rohkeaa viskaajaa, josta asemastaan hän kuitenkin katsoi parhaaksi kömpiä ylös ja hiipi luimussa korvin väkijoukosta ja pihaltakin pois.
Vaimo katsoi vielä uhkaavasti ympärilleen, rohkenisiko kukaan hänen teolleen nauraa. Toden totta näkyikin pilkallinen hymy monen huulilla ja ei vähemmin Tammisen. Tähän hän ensiksikin takertui kiinni.
— Jassoo herra Tamminen, kumoron; en ollut teitä huomatakaan, kuinkas nuori rouvanne jaksaa? paapatti hän. — Varmaankin hän jaksaa hyvästi ja yhä paksummasti tulee voimaan, kun pääsette rääpsimään meidän omaisuuden kanssa. Vaan älkää luulko, että me siitä köyhemmäksi tullaan. Meillä on vara lyödä lautaan, vaikka puolta enemmän minä hetkenä hyvänsä. Lohduttakaa rouvaanne sillä uutisella kotia tultuanne.
— Kenen suupaltti akka tuo on? kysyi uusi nimismies, joka ei vielä pitäjäläisiä niin tarkoin tuntenut.
— Se on kauppias Revon niinkutsuttu rouva, vastasi uusi käskynajaja, nuori Kyllönen.
— Vai akka! kiljasi vihastunut nainen, sinä itse olet housuihin puettu akka. Kyllä minä sinut, keltanokka, opetan kunniallisia ihmisiä sättimään. — Ja Revon vaimo todella tuli puimaan nyrkkiä nimismiehen nenän alle.
Nimismies seisoi vaan levollisesti keppiinsä nojaten ja sanoi kuivasti: Kyllönen, viekää tuo nainen portin ulkopuolelle!
Revon vaimon kaikista terhistelemisistä huolimatta, tarttuikin Kyllönen naisen kynkkään ja talutti hänen sievästi pihasta ulos.
* * * * *
Kesä on taas ihanimmillaan kun vielä kerran pistäydymme Tammistossa tervehtimässä vanhoja tuttaviamme.