Realisti kuljeskeli edestakaisin kuhilaiden välillä, vaihtoi pari sanaa työväen kanssa ja ohjasi kulkunsa alas rantaan, jossa vanha ämmä keitti kahvia suurissa pannuissa.
— Täällä leikataan.
— Niin tehdään.
— Oletteko Ristikyläläisiä?
— Ristikylä? Ristikylähän on peninkulman päässä täältä.
Realisti oli unhottanut että hän, tulipalosta huolimatta, oli jo kulkenut yhden peninkulman tänäpäivänä.
Harmissaan vetäsi hän oikeen aika savut.
— Eiköhän kävisi laatuun antaa minullekin joku sirppi? — alotti hän, rykäsi ja koetti niistää nenäänsä — ei nenäliinalla — harjoitellaksensa.
— Miks'ei — katsellen epäileväisesti nahkalaukkuun. — Täällä muutoin ei makseta juuri mitään palkkaa tänäpäivänä… Voisalmen isäntä pitää talkoota.
— Kyllä minusta on hyötyä ruo'an edestä — sanoi realisti, otti nutun pois päältänsä ja heitti sen sekä nahkalaukun kahvipannujen viereen.