Te uhreina kaaduitte taistelohon…
Upseeri paljasti sapelinsa ja huudahti kauhusta vapisevalla äänellä:
Asentoon!
Kivärit kohosivat, ei sotilaiden tapaan vaan epätasaisesti; toiset hätäisellä kiireellä vapisevin käsin, toiset epäröiden tai hitaasti kuin kivärit olisivat olleet lyijystä…
Rämähti hätäinen rummunpärrytys ja yli laulun kuului vain vaivoin sama, määrättömän kauhistunut, katkonainen ääni:
— Am-pu-kaa!
Kului silmänräpäys ja sitten tärisytti tyyntä aamuilmaa hajanainen, räiskyvä yhteislaukaus, niinkuin olisi revennyt taivas…
Vain kolme paaluihin sidottua retkahti nuorien varaan kuolleina; kuului korahduksia ja vaikerrusta, muutamat nytkähtelivät ja vääntelehtivät paaluissaan…
Mutta vielä kaikui laulu synkkänä, katkerana:
Mitä kärsitte laulu ei kertoa voi
sen kaikuna kahleenne soivat…