Silmät tuijottavina, kasvot lumivalkeina huitasi upseeri sapelillaan tyhjää ilmaa ja läähätti:
— Ampu-kaa!
— Trrrr… trrrr! — särähti taas hirvittävästi…
Vieläkin kaikui laulu, vaikka paljon heikommin ja värisevämmin:
Ne kertovat urhoist' mi uhmaten verimaljan pohjahan joivat…
Yhtäkkiä viilsi ilmaa pitkä, kauhistava naurunhohotus:
— Hah-hah-hah-haa!
Kaikki jäykistyivät hetkeksi. Laulukin heikkeni ja kuoli. Upseeri pudotti sapelinsa ja tarttui molemmin käsin päähänsä — aivankuin olisi pelännyt sen halkeavan: näky oli hänelle liian hirvittävä! Suuri osa sotilaita ei tahtonut tähdätä tovereitaan, vaan ampuivat mieluummin maahan. [Niin omituiselta ja järjettömältä kuin se tuntuukin, ampui suuri osa sotilaista mainitussa tilaisuudessa maahan.] Toiset tekivät sen kauhusta vapisevina — ja kuulat olivat kivisestä maasta muodottomiksi litistyneinä ponnahtaneet uhreihin, raadellen heitä kauhealla tavalla:
Eräältä on litistynyt luoti repässyt toisen posken miltei kokonaan… poskiluu loistaa valkeana, lihariekaleet riippuvat verta vuotavina ja hänen puhkaistu silmänsä valuu ulos kuopastaan; toiselta on repeytynyt päänahka, leveänä virtana valuu veri kasvoille, tunkeutuu silmiin, soaisten hänet ja hän ähkyy raskaasti ja käheästi kuin tukehtuva. Eräällä on reikä otsassa, josta purskuaa punanen veri kuin ruiskusta… hänen suunsa on ammollaan, silmät ovat avonaiset ja liikkumattomat kuin kuolleella, vaikka hän luultavasti vielä elää… Toinen, jonka kurkku on lävistetty, korisee eläimellisesti ja tempoo mielettömästi paalussaan… Ja se, jonka ääni äsken soi rohkeana ja uhmaavana, riippuu hervottomasti nuorien varassa ja hänen painunut päänsä näyttää punaselta, muodottomalta möhkäleeltä… Häneltä, joka pyysi sotilaiden heitä muistamaan on miltei puoli päätä poissa ja aivot ovat verisenä puurona pärskähtäneet vierustoverin kasvoille… Tämä näyttää kaikista hirvittävämmältä, hänelläkin on jälellä vain yksi silmä, mutta se ei ole ihmisen silmän näköinen: kauhusta laajentuneena ja lasimaisena tuijottaa se suoraan uhkaavana, aavemaisena… Hänen verinen suunsa aukenee ja taas vihlasee ilmaa ontto, pitkäveteinen hullun nauru:
— Hah-hah-haah! Hah-hah-haa!