— Minkälainen olet… älä nyt noin, — vaikeroi sisko. — Tyynny, rakas… Katso… minkä näköinen olet…
Katsoin peiliin — ja pelästyin. Ne eivät olleet minun kasvoni. Peilistä tuijotti minuun vieras, kuolemankalpea naama, jonka sieramet olivat laajenneet, suu vääristynyt, silmät tuijottivat liikkumattomina ja kiiluvina kuin hyppyyn kyyristyneen pedon silmät…
Niin, se oli päivänselvää, että minun täytyy tappaa joku noista pedoista. Pedoistako? — Suuri vääryys petoja kohtaan on kutsua noita murhaajia pedoiksi! Pedothan tappavat syödäkseen, nälkäänsä sammuttaakseen ja joskus raivoissaan, mutta nuo murhaavat kylmästi, järjestelmällisesti, kamalasti kiduttaen. Minkälainen hirveä röykkiö tulisikaan heidän murhaamiensa uhrien ruumiista? Viattomien uhrien… Hänetkin! Sanotaan että petoja saa tappaa. Hyvä! Miksei silloin saisi tappaa noita, jotka ovat tuhansin kerroin pahempia ja julmempia kuin pedot. — Rupesin melkein tyynesti miettimään, mitä tekisin, kenet murhaisin…
Yht'äkkiä hypähdin ylös. Urkkija! — se sama, joka pahanhengen lailla oli Veraa väijynyt, hiipinyt jälessä, piileskellyt puutarhassa — ja sitten lopuksi toimittanut vangituksi, ja kuolemaan… Siinä oli siis yksi niitä! Ei tosin mikään päärikollinen, mutta kumminkin — se saatana! Ja minä päätin, että hänen on kuoleminen…
— Paula, — lausuin kylmällä, matalalla äänellä siskolleni. — Minä tapan!
— Kuinka noin puhut! Kenet aijot sinä tappaa? Ketä tarkoitat?
— Niitä… murhaajia tietysti… kaikki ne pitäisi tappaa! — huusin kiukkuisesti ja jatkoin hitaasti, julmalla riemulla: — Mutta arvaa, kenet minä ensiksi…? Sen, joka oli täällä Veraa vangitsemassa, tummaverinen mies, jonka sanoit johtaneen santarmeja. Se juuri antoi Veran ilmi — ja siksi sen täytyy kuolla.
— Voi veliparka… älä ajattele tuollaista, puhui sisareni tuskallisesti. Et sinä mitään voi.
— Minä kostan!
— Kostat? — virkkoi sisareni katkeran surullisesti. Hän tarttui hellästi käteeni ja puhui entisellä vakuuttavalla tavallaan, kuten puhutaan sairaalle, itsepäiselle lapselle: — Kostat? Ethän sinä voi kostaa — itsesi vain menetät… Tapa vaikka kuinka paljon… Toisia tulee tilalle, niinkauvan kuin tuollainen inhottava järjestelmä on vallassa. Se on muutettava, eikä sitä voida muuttaa joillakin murhilla — sen luulisin sinun ymmärtävän. Siihen vaaditaan koko köyhälistön yksimielistä ponnistusta. Kaikista vähimmin on tuollainen poliisiagentti syypää… hän tekee inhottavaa työtään leipänsä edestä — tai tietämättömyydessään.