Näin puhui siskoni, sillä hän oli sosialidemokraatti, mutta minä keskeytin hänet synkästi:
— Ymmärrän… mutta ajattele: hänen selkänsä ruoskittiin riekaleiksi, hänen hennot jalkansa murskattiin… hänet hirtettiin… Minun täytyy — muuten tulen hulluksi!
— Veli raukka! Mutta etkö ymmärrä, ettet voi millään saada niitä tekemättömäksi… itse vain joudut vankilaan. Ei ole järkeä siinä!
— Olenko sanonut… järkeä! Olen jo hullu. Ne ovat tehneet minut hulluksi… Järkeä… järkeä… Mitä sinä! — ärjäsin äkkiä raa'asti ja uhkaavasti. — Varo sinä… Minä tapan kaikki, jotka ovat minua vastaan! ja ole vaiti… taikka minä…
Luultavasti olin minä jo vähän hullu, koska hyppäsin ylös kuin teräsjousi ja juoksin nyrkit puristettuna siskoni eteen, joka vavisten lysähti sohvalle. Silloin havahduin ja ikäänkuin jostakin kaukaa kuulin käheän, tukehtuneen ääneni. Ja kolkosti, hammasta purren jatkoin:
— Älä ole minulle… vihainen… Minä en tiedä mitä teen… Minulla on niin kauhea olla… Näen aina vain hänet… ja kaikki. Mutta minä en itke, en… en jumal'avita!
… Hänet ruoskivat… hirttivät…
III.
Me istuimme äänettöminä pensaikossa sen polun varrella, josta hänen piti kulkea asuntoonsa K…n mäelle. Me vapisimme jännityksestä ja vihasta, kenties myös vilusta — syysilta oli ehkä kylmä, vaikkemme sitä tunteneet. Me tuijotimme vain synkästi ja itsepäisesti samaan paikkaan: leveän katajapensaan ja korkean kuusen väliseen aukkoon, johon kaikki kaupungista tulijat ilmestyvät vasemmalta halkopinojen takaa. Oikealla puolella olevan näreen oksia repi kohiseva tuulenpuuska niin, että se pimeässä näytti raivostuneelta, puolijuopuneelta jättiläiseltä, joka huitoo hurjasti näkymätöntä vihollistaan…
Niin, me istuimme ja odotimme milloin aukkoon ilmestyisi nallihattuun ja tummaan päällystakkiin puettu olento, jonka me tunsimme omituisesta, hiipivästä käynnistään. Kaksi iltaa olimme jo odottaneet tässä samassa paikassa — kaksi iltaa tuijottaneet tuohon samaan paikkaan. Mutta kummallakin kerralla oli hänellä ollut mukanaan eräs toinen. Mutta minä olin päättänyt, että odotan vaikka viikon… jos en tässä tapaa, haen hänet kynsiini vaikka maan alta! Hänen täytyy kuolla!