Olimme soutaneet jo hyvän matkaa, kun sain uuden päähänpiston:
— Pysähdy. Tarkastetaan, mitä sillä on taskuissa.
Sanaa sanomatta nosti hän airot veneeseen ja minä kiskoin säkin suunuoran auki ja vedin ruumiin puoleksi ulos siitä; sitten aukasin napit ja aloin kopeloida taskuja: Palttoon povitaskussa oli Brovning-pistooli ja varamakasiini, takin päällystaskussa kotelo, josta löytyi kampa, peili, harja ja hammastikku; povitaskusta löysin lompakon, kiireesti aukasin sen; ensimmäiseksi sain käteeni pari seteliä — 100 ruplan ja 20 markan — toiselta puolelta sain käteeni kaksi valokuvaa, joista ensimmäinen kuvasi nuorukaista, — melkein lasta vielä — venäläisen ylioppilaan puvussa ja toinen oli — Veran:
— Kauhistuneena tuijotin kuvaan. Raivostuneena kähisin viimein:
— Toivoisin melkein että tuo eläisi… uudestaan tappaisin… kymmenen kertaa… Katso!
— Roisto! — murahti hän halveksivasti. — Kuule! Eikö oteta rahaa… ja tuota… — hän viittasi pistoolia.
— Ei ikinä! — karjasin kiukkuisesti. — Kirottuja olkoot kaikki, mitä hän on koskenut… Syvyyteen kadotkoon hän kaikkine saastoineen! Tuonne!
Raivoisasti viskasin pistoolin veteen. Kuumeentapaisesti repelin valokuvan ja setelit palasiksi ja aloin työntää ruumista säkkiin. Mutta se oli jo kangistunut eikä ottanut mennäkseen. Kun kuu sattui juuri olemaan ohuen pilven takana ja ruumiista oli vielä pää ulkona säkistä, näin kuun himmeässä valossa selvästi kuolleen kasvot. Kumarruin uteliaana: Sama kauhun ilme, mutta vielä kamalampi, kun veri oli tahrannut toisen puolen kasvoista, ja tunkeutunut toiseen silmään… Ajattelin: miksei hän ole sulkenut silmiänsä, koska veri on päässyt silmään — mutta samassa taas muistinkin, että hän oli kuollut. Se huvitti minua niin, että suuni vääntyi johonkin nauruntapaiseen irvistykseen — ensimäisen kerran kolmen vuorokauden aikana. Toverinikin vilkasi kuolleen kasvoihin, mutta kääntyi heti inhoten pois ja katsoen minuun pelästyneenä, mutisi epäselvästi:
— Nauratko… Älä sentään… naura… Ei se…
Mutta minä kumarruin vielä lähemmäksi noita kamalia kasvoja ja tarkastin kylmällä uteliaisuudella tuota silmää, johon oli valunut verta — se näytti punaisen harson peittämältä pöllön silmältä. Ja ennen tuntematon vihan ja julmuuden sekainen riemu sykähdytti sydäntäni — luultavasti tuntee naarastiikeri samaa, maatessaan pentunsa tappajan ruumiilla!