He kapusivat molemmat kuin pienet hiiret polvilleni ja komensivat laulamaan. Lauloin erään laulun, jossa kerrotaan pojasta, jolta kuoli isä ja joutui kärsimään nälkää… Yht'äkkiä vanhin poikani keskeytti laulun ja kysyi kyyneleet silmissä:
— Eikö se saanut enää nähdä isäänsä?
— Ei saanut.
Hänen pikku suunsa vääristyi ja pyyhkien kyyneleitään pienillä nyrkeillään nojautui hän minuun itkien.
— Vietiinkö sen pojan isä hautaan?
— Vietiin.
— Kuka sitten toi rahaa sen pojan äidille?
— Ei isä tiedä…
— Eikö se poika saanut hapanta kakkuakaan?
— Kai se sai…