— Tarkoitan sitä, mitä puhunkin. Sanokaa nyt, voitteko olla onnellinen taivaassa, jos lapsenne ovat helvetissä?

— Ehkä jumala vielä armossaan minun lapseni huomaansa korjaa…

— Te ette uskalla vastata suoraan, josta näkyy, että tekin epäilette taivaan iloa ja onnea… Sillä vaikka teidän lapsenne pääsisivätkin taivaaseen, niin siellä olevien omaisia on helvetissä äärettömän paljon, koska vain pienen pieni murto-osa joutuu taivaaseen! Voivatko he silloin olla onnellisia? Ja voitteko te olla onnellinen taivaassa, vaikka tiedätte, että miljoonat ihmiset — lähimmäisenne — kärsivät helvetissä? Jos voitte — silloin teillä ei ole sielua jälellä!

— Sinä puhut kauheita…

— Olkoot kauheita, mutta minä sanon vielä enempi, kun kerran on alettu! Ajatelkaa äiti, että olette helvetissä ja näette lapsenne taivaassa; silloin ajattelette: olipa hyvä, että he edes pääsivät tuonne, ettei heidän tarvitse täällä kärsiä. — Teidän mielenne olisi siis parempi kuin rakkaittenne taivaassa, joiden täytyy kärsiä siitä, että tietävät äitinsä kituvan helvetissä.

— Kyllä siellä omantunnon tuskat tulena polttavat!

— Mitkä omantunnon tuskat? Jos olette helvetin tulikiviliekeissä kituneet parikin vuotta, niin etteköhän ala arvella: nyt se jo riittää minun synneistäni — olen jo tarpeeksi kärsinyt! Koko jälelläoleva, kauhistava ijankaikkisuus on siis vain tunnetta siitä, että kärsitte hirmuista vääryyttä! Missä ovat silloin omantunnontuskat? Ei missään! Koko tämä oppi helvetistä ja taivaasta on niin kauhistuttavan typerä ja julma, että se luhistuu omaan mahdottomuuteensa!

— Me emme voi niitä ihmisjärjellä käsittää… meidän täytyy jättää ne asiat jumalan haltuun… Luottaa hänen hyvyyteensä…

— Voiko löytyä sellaista jumalaa, jota papit uskottelevat? Ja onko pappien jumala hyvä? Koettakaa, äiti, ajatella, että löytyisi jossakin ihminen, joka moninverroin voittaisi julmuudessa Neron, Kaligulan, Iivana-Julman, joka koko elämänsä-ijän piinaisi ihmisiä tähän asti keksimättömillä kidutuskeinoilla ja tuhannet ihmiset, vaimot ja lapset… sortuisivat hänen kauhistavan julmuutensa uhreina… Tällainen hirviö olisi julmin, mitä mielikuvituksemme voi keksiä…

— Mitä se tähän kuuluu… Mitä sillä tarkoitat?