Tämä aikoi ensin syödä sen, mutta pistikin sen laukkuunsa ja sanoi:
— Saat sen täältä, jos sinun tulee nälkä. Ei sitä tiedä, milloin ruokaa saadaan…
Hän katsahti veljeensä valoisalla, lämpimällä katseellaan ja lausui hetken kuluttua hiljaa:
— Kyllä sinä sentään tulit liian aikaisin pois sairaalasta. Olet vielä niin huonon näköinenkin…
— Kun lääkäri kerran sanoi, että jalka on terve, niin kai hän sen sitten paremmin tietää, vastasi vanhempi hieman katkeranivallisesti. Hetken kuluttua hän lisäsi reippaasti:
— No, kyllä minä sentään jaksan…
Tuli pitkä äänettömyys. Jostakin edempää vain kuului tykkien jyskettä — ja kaikki katselivat sinnepäin äänettöminä ja hiljaisina, niinkuin olisivat ajatelleet, milloin heidän vuoronsa on kaatua…
— Mitenkähän se äitiparka siellä jaksanee…? puhui nuorempi kuin itsekseen lokaiseen maahan tuijottaen.
— Sehän ikävintä onkin, kun hänelle ei jäänyt juuri mitään…
— Kun se lähtökäskykin tuli niin kovin äkkiä…