Mutta tuo liike ärsyttää sutta. Se kyyristyy hiukan ja syöksyy yhdellä ainoalla loikkauksella kuolevan kimppuun ja upottaa hampaansa hänen kurkkuunsa. Ja koko lauma seuraa johtajansa esimerkkiä…
SYVYYDESTÄ
Niinkuin musta salaperäinen saari alkoi pimeydestä häämöttää panssarilaivan mahtava runko. Koneet pysäytettiin, "U. 10" laskettiin nopeasti pintakulkuun ja torpedot päätettiin ampua vedenpinnalta, koska osuminen niin olisi varmempaa. Pimeyden suojassa alettiin hiljaa liukua panssarilaivan sivulle, ja torpedoputkien luona seisoivat miehet valmiina laukaisemaan.
Hetken kuluttua he olivat ainoastaan kahdensadan metrin päässä panssarilaivasta. Kapteeni antoi merkin, vene heilahti ja kohisten syöksähtivät torpedot jättiläistä kohti kuin nälkäiset haikalat — ja heti sen jälkeen annettiin sukelluskäsky.
Mutta silloin suunnattiin heihin panssarilaivalta valonheitin, häikäisevä valovirta miltei sokaisi heidät; kuului huutoja, komentosanoja, tykki paukahti ja heidän ylitseen lensi ulvoen kranaatti, toinen, kolmas… He olivat jo pääsemäisillään veden alle, vielä hetkinen — ja säiliöt olisivat täyttyneet… Mutta samassa leimahtivat panssarilaivan sivutykit, kaikki oli yhtä ulvontaa ja jyrinää, ja heidän periskooppinsa lensi pirstaleiksi. He olivat jo miltei veden alla, kun "U. 10" tärähti ankarasti ja oli vähällä kaatua: kranaatti oli mennessään pyyhkäissyt ilmaventtiiliä ja vesi törmäsi sisään…
Samassa kuului valtava räjähdys, ja he näkivät, miten tuon mahtavan teräsvuoren peräpuoli kohosi ilmaan, vesipatsas, tuli ja savu peitti kaiken, kuului vihlovia huutoja…
Mutta enempää he eivät enää kuulleetkaan: he alkoivat nopeasti upota.
He työskentelivät vimmatusti saadakseen vedellä täyttyneen osan eristetyksi. He onnistuivatkin siinä ja kapteeni huusi rohkaisevasti:
— Ei hätää! Nyt vesisäiliöt tyhjäksi!
Silloin huomattiin, että pumput, joiden avulla puristettu ilma työntyy vesisäiliöihin, olivat epäkunnossa.