Jokainen tajusi vaaran ja riensi estämään mielipuolta aikeestaan. Mutta hän ei ymmärtänyt enää mitään; hän taisteli kuin henkensä edestä ja hänen äänensä muistutti tapettavan eläimen huutoa:
— Vaimoni! Lapseni! Päästäkää! Pedot! Mitä aiotte?
He pitivät hänestä kiinni, mutta hän löi, potki, puri — ja hän sai erään matruusin käden suuhunsa ja samassa kuului ilkeä rouskahdus…
— Ole nyt hiljaa!
— Tule järkiisi!
Ja mieletön korisi tukahtuneesti:
— Me kuolemme…
— Lapseni … pienet lapseni…
Kun hän ei vieläkään asettunut, valtasi heidät raivo. Joku tarttui vasaraan ja halkaisi yhdellä iskulla hänen päänsä — ja aivonsa…
Ja nuori matruusi, jota kotona odotti morsian, alkoi pitkäveteisesti valittaa, niinkuin metsänpeto olisi nälissään ulvonut… Joku huusi hurjasti ja uhkaavasti: