Jo kuusi päivää oli verinen jättiläistaistelu riehunut, ja heidät, kymmentuhatmiehinen joukko, oli lähetetty kiertämään vihollisen vasenta siipeä ja hyökkäämään sen niskaan.
He olivat kaksi vuorokautta marssineet miltei levähtämättä ja olivat niin uupuneita, että vain vaivalloisesti saattoivat kahlata eteenpäin lumessa. Ruokavarat olivat lopussa eikä kuormastoa ollut mukana — se oli joko eksynyt lumimyrskyssä, tai oli unohdettu kokonaan lähettää. Oli miten oli, mutta he olivat nälkäisinä autiolla seudulla. Ja aivan äskettäin olivat partiot ilmoittaneet, että vihollinen oli suoraan edessä varustetuissa asemissa. Miten luja vihollisen asema ja varustukset olivat, ei voitu saada selville, mutta piikkilankaesteitä ainakin oli näkynyt.
Eikä vihollisia pitänyt vielä lainkaan olla näillä seuduilla — ja nyt ne istuvat siellä varustustensa takana, aivan kuin odottamassa heitä…
Kun he olivat tulleet noin kahdentuhannen metrin päähän metsäisistä kummuista, joilla vihollisten piti olla, annettiin pysähtymismerkki, ja upseerit kokoontuivat neuvottelemaan.
Sotilaitten kasvoihin puhalsi läpitunkeva, jääkylmä tuuli, ja sen mukana kiiti suuria hiutaleita ennustaen lumimyrskyä; se tuntui aivan kuin tunkeutuvan heidän nälkiintyneitten, kylmästä hiestä märkien ruumiittensa lävitse. He olivat niin näännyksissä, etteivät jaksaneet edes käsillään huitoa; useimmat retkahtivat vain voimattomasti lumelle istumaan tuijottaen toivottomasti eteensä. Heidän kasvonsa muuttuivat vähitellen sinertäviksi ja heidän ruumiinsa alkoivat ankarasti väristä…
— Tietysti ne istuvat tuolla lämpimien lihapatojen ääressä, virkahti muuan sotilas katkerasti.
Ja toinen huusi hurjasti:
— Jospa minä saisin kynsiini edes yhden noista kirotuista, jotka ovat meille tämän tehneet…
Aliupseeri huomasi, että nyt eivät auttaneet mitkään uhkaukset. Ja sitä paitsi hän oli itsekin nälkään nääntymäisillään. Mutta hänen mielessään heräsi sukkela tuuma, jolla hän omin päin aikoi asettaa tyytymättömyyden.
— Kuole siis nälkään tähän paikkaan, hölmö! hän huusi vihaisesti. Mutta niin emme me tee! Tuolla on ruokavaroja yllin kyllin, ja jos vain upseerit käskevät hyökkäykseen, niin ei tässä kauan nälkää kärsitä.