Jossakin ratapihalla kiljahtaa vihaisesti veturi, vaunut kolisevat, pyörät jyrisevät — ja läheisestä puistikosta kuuluu silloin tällöin pikkulinnun helteestä väsynyt viserrys.
Mutta vanha vaimo tuijottaa vieläkin toivottomin katsein taivaanrannalle, missä junan savu tuskin näkyvänä, punertavana pilvenä leijailee. Ja isän harmaa pää on kumartunut niin syvään…
GLADIAATTORIT
Heitä oli kaksi rykmenttiä eli kaksitoista tuhatta ja heidät oli määrätty murtamaan aukko vihollisen rintamaan. Tuohon joukkoon oli valittu vain sellaisia pataljoonia, joissa oli nuoria, 21-24-vuotiaita miehiä. Siitä kaikki tiesivätkin, etteivät he enää palaa. He olivat synkän ja päättävän näköisiä. Tuskin he huomasivatkaan tykkien jyrinää.
Miltei joukon loppupäässä marssi komppaniansa edessä luutnantti Julius S. Hän oli hyvin nuori ja hänen parrattomat kasvonsa olivat kauniit ja kalpeat; hänet oli vallannut kummallinen liikutus tietäessään menevänsä varmaan kuolemaan.
Aurinko helotti siniseltä taivaalta ja ilma oli mitä herttaisin. Aamupäivällä oli satanut ja ilmassa tuntui voimakas ruohon ja mullan haju. Ja sivulta puhalsi lauha tuuli sekoittaen siihen meren suolaisen tuoksun. Tuo raikas tuoksu tuntui kaukaiselta tervehdykseltä…
Niin — kaksi kuukautta sitten hän oli vielä rakastettunsa kanssa merenrannalla, kylpypaikassa. Silloin hän ei ollut osannut ajatellakaan tätä…
Vieno merentuoksu toi hänen mieleensä yhä uusia, suloisia muistoja.
Eräänäkin iltana he olivat merellä soutelemassa. Oli miltei tyyni ja aurinko laski parhaillaan. Yli meren äärettömän ulapan ulottui loistava, häikäisevä tulisilta. Hetken kuluttua vajosi aurinko hiljalleen aaltoihin jättäen jälkeensä punaisen hohteen, joka muutti koko maailman ruusunpunaiseksi. Samassa alkoi paviljongilta kuulua hänen lempikappaleensa sävel — ja merituuli tuoksui ja hyväili heidän kasvojaan. He eivät puhuneet mitään, mutta tytön tummat silmät olivat kosteat ja hänen koko olemuksensa tuntui yliluonnolliselta tuossa ruusunpunaisessa hohteessa. Ja kun hän tarttui rakastettunsa käteen…
Voi … hän oli kokonaan unohtanut… He olivat marssineet jo pari kilometriä ja taas leyhähti hänen sieraimiinsa aivan sekoittumattomana meren tuoksuva henkäys. Niin — ja tämä on viimeinen päivä…