Kun he vihdoin saapuivat uuteen, pioneerien kaivamaan ampumahautaan, he olivat aivan näännyksissä. Hiki vuoti virtana otsalta, rinta läähätti raskaasti, ja muutamat heittäytyivät pitkälleen kuin olisivat olleet kuolemaisillaan. Suurin osa heistäkin oli saanut joitakin vammoja.
Nyt oli saatu selville kaikki vihollisen patterit, ja heti kun miehet olivat päässeet ampumahautaan, alkoi heidän ylitseen niin hurja tykkituli, että ilma, koko avaruus tuntui olevan täynnä tuota helvetinsoittoa, jota ammukset soittivat. Vihollinen vastasi kaikilla pattereillaan ja srapnellit alkoivat räjähdellä heidän yläpuolellaan, vieläpä heidän joukossaankin. Mutta he olivat liian menehtyneitä ja tylsiä kiinnittääkseen siihen mitään huomiota.
Puolen tunnin kuluttua vihollisen tuli alkoi heiketä. Ja kun takimmaisista ampumahaudoista oli tullut tuhat miestä lisäväkeä, annettiin taas hyökkäyskäsky.
Vihollisen tuli lisääntyi heti kun he ilmestyivät kentälle. Mutta levähdyksen aikana oli asetettu muutamia haupitsipattereita sopivaan paikkaan — ja heille tuotti suurta lohdutusta, kun vihollisten varustuksissa yhtä mittaa räjähteli.
Julius oli kummallisen huumauksen ja tylsyyden vallassa. Hän ei tuntenut enää pelkoa eikä innostusta. Hänen ympärillään kaatui jatkuvasti miehiä, kuului huutoja, kirouksia — mutta hän ei kiinnittänyt mihinkään paljon huomiota. Konemaisesti hän vain juoksi toisten mukana. Vasta sitten kun he lähenivät piikkilankaesteitä ja heidän täytyi juosta suurten ruumiskasain yli, hän tunsi kylmää kauhua: sieltä kuului niin sydäntäsärkeviä huutoja.
Vihollisen oli onnistunut viedä äskeiseen piilopaikkaan muutamia konekivääreitä. Ne alkoivat taas ilkeästi säristä ja tuottivat tavatonta tuhoa, mutta eteenpäin he menivät sittenkin.
Silloin hän sai aivan kuin iskun rintaansa, hän tunsi heikkenevänsä ja vaipuvansa maahan — ja meteli hänen ympärillään vaimeni. Hän koetti vaistomaisesti rintaansa ja tunsi, että käsi tahrautui kokonaan lämpimään nesteeseen.
Hän tajusi olevansa haavoittunut, mutta mitään erityistä kipua hän ei tuntenut. Räjähdyksetkin alkoivat taas kuulua entisellä voimalla ja hän näki, että veri tulvi hänen rinnastaan.
Hän aukaisi vaivalloisesti takkinsa ja koetti tarkastaa itseään. Kun hänen suustaan ei tullut verta, hän päätteli, että kuula oli tullut sivulta ja pyyhkäissyt rintavaltimon poikki.
Etäämpänä räjähti taaskin miina … ja hän näki uudelleen tuon kamalan näytelmän. Taas saivat vihollisen konekiväärit uutta intoa — ne särisivät aivan kuin hurjasta vahingonilosta…