"Kotihinsa kullat käyvät,
Hopeaiset huonehisin,
Toiset tuttavan talohon.
Koti on mulla kolkko metsä,
Kuusikko katoksenani,
Korpi laaja laipiona,
Tuuli tulisijanani,
Sade saunanlöylynäni,
Utu uinailusijana.
Iso ilmoilta erosi
Minun vielä syntymättä,
Iso kuoli, kuoli äiti
Surmahan sanattomahan,
Silmän näkemättömähän,
Jätti mun orvoksi jälelle.
Jäin kuin lakla lainehille,
Sorsanpoika parvestansa,
Kotka kallion kärelle
Yksin ain' elelemähän".[25]

Seuraavana aamuna käki ja rastas kehoittivat häntä kääntämään kulkunsa länteen päin. Sitäpaitsi vielä muudan vanha akka lähemmin hänelle neuvoi tien, jota myöten hän viimein saapuikin Suomen sepän asunnolle. Se oli kauniissa laaksossa mäen rinteellä puiden varjossa. Suitsu ja säkenet sen jo kauempaa ilmaisivat sepän asunnoksi. Siellä vanha, kuuluisa Suomen seppä kolmen poikansa kanssa takoi hyviä miekkoja. — Sisään astuessaan Kalevanpoika tervehti: "Terve, seppä! Taaran apu tarkalle työlle!" Vastatervehdyksen tehtyään ja tarkastettuaan tulokasta lausui seppä: "Ken Taaran nimessä tervehtii, hänellä on kaikkialla asuinpaikka, joka perehessä lepopaikka." Ihmetellen vieraan sankarimuotoa kysyi seppä hänen sukuperäänsä. Kalevanpoika siihen vaan vastasi, ett'ei hän suinkaan ole sukuunsa huonontunut, ja pyysi seppää heti näyttämään hyvää miekkaa, mikä kestäisi miehen kädessä. Isän käskystä toi sitten sepän poika miekkoja sylen täyden Kalevanpojan katseltavaksi. Tämä otti nyt yhden käteensä, heilautti sitä pari kertaa kädessään ja iski sillä sitten vasten kiveä. Säkenet lensivät kivestä, mutta miekka mureni palasiksi, kahva jäi vaan Kalevanpojan käteen. Seppä ihmetteli hänen voimaansa. — Kalevanpoika koitteli vielä kahta miekkaa, mutta niiden kävi samalla tavalla. Suomen seppä, rautakäsi, jo kyllästyi tähän leikintekoon ja miekkojen hukkaan; käski tuoda tukevampia miekkoja vieraan koeteltaviksi. Niitä tuotiinkin sylen täysi. Kalevanpoika otti käteensä yhden, heilutti sitä pari kertaa ilmassa ja löi sitten vasten alasinta; se tunki syvälle alasimeen eikä murtunut, mutta sen terä tylstyi. Silloin Suomen kuuluisa seppä sanoi: "odota veikko! on mulla miekka, joka vastaa sinun suurta voimaasi, jos sinulla vaan on varaa sitä ostaa". Niin tuotiin tallesta esille miekkojen kuningas, jota kuuluisa Suomen seppä oli takonut seitsemän ajastaikaa vanhaa Kalevaa varten, saamatta sitä kuitenkaan valmiiksi ennen tämän kuolemaa. Siihen oli käytetty seitsemänlajista rautaa, sitä taottaissa oli laulettu seitsemät loitsut, seitsemästä kohden oli siihen tuotu karkaisuvettä; sen terä oli tehty seitsemästä lajista Ruotsin terästä, sen kahva oli kullasta ja hopeasta ja tämän päässä oli kallis kivi Kunglanmaasta. — Kalevanpoika otti miekkain kuninkaan käteensä. Sitä heiluttaessa syntyi kummallinen suhina, kuin myrsky-ilmassa. Salaman nopeudella iski Kalevanpoika tämän miekan vasten alasinta. Alasin ja sen aluskin halkesivat maahan asti, mutta miekkaan ei siitä iskusta jäänyt merkkiä, ei naarmuakaan. "Sep' on miekka miestä varten", tuumi Kalevanpoika ja lupasi maksaa siitä vaaditun hinnan. Tämä ei ollutkaan niin halpa: kolmannes kuningaskuntaa, kaksisataa kultarahaa, koko joukko muita rahoja, laivallinen rukiita, sata kuormaa nisuja, puolitoista veneellistä ohria, suuri joukko hevosia, härkiä, lehmiä j.n.e. — Tämän hinnan suostui Kalevanpoika Viron laivoilla lähettämään Suomen sepälle. — Nyt laitettiin kaupantekijäisiksi pitkät pidot. Seitsemän päivää lepäsi sepän vasara. Sill'aikaa juotiin olutta summattomasti. Humala otti mielen miesten, poikain ja naistenkin päästä, kaiket päivät reuhattiin hurjasti. Niin alkoi Kalevanpoika humalapäissään röyhkeästi kertoa kohtauksestaan saaren neidon kanssa ja miten hän oli tämän vietellyt. Ennenkuin hän ennätti kertomuksensa lopettaa, karkasi sepän vanhin poika tulisin silmin pöydän takaa Kalevanpojan eteen. "Löpise, mitä löpiset, mutta jätä nuoren neidon kunnia laittamatta", huusi hän. Kalevanpoika vastasi niin että seinät vavahtelivat: "totta puhuin, neidon raiskasin, sen voivat hänen isänsä ja äitinsä näkemästään todistaa". Sanat heidän välillään tulivat yhä kiivaammiksi, ei aikaakaan — niin jo syntyi tappelu. Kalevanpoika tempasi vastaostamansa miekan huotrasta ja katkaisi sillä sepän pojalta pään, niin että se putosi permannolle ja veri soljahti veljein kasvoille. Suomen seppä huudahti kauhusta, pojan äiti vaipui tainnoksiin murhatun viereen. Viimein taisi seppä lausua: "Murhamies, joka viattoman veren vuodattamisella olet miekkasi ikipäiviksi tahrannut! Hävytön verikoira, joka otit vanhukselta hänen tulensa ja apunsa! Pojat, ottakaa pihdit ja vasarat, maksakaa palkka kalliin veren vuodattajalle!" Pojat tekivät isän käskyn mukaan, mutta Kalevanpoika, yhä vielä humalasta huumaantuneena, huusi heille kolkolla äänellä ja miekkaansa heilutellen: "Tulkaatte nokisilmät! Kalevan pojalla on väkevä käsi; kuhun hän kerran lyöpi, siinä surma syntyy. Tulkaa, jos kuolemata halajatte!" Suomen seppä silloin kehoitti poikiansa jättämään koston taivahisille; hän kirosi Kalevanpoikaa: "Kylläpä Jumalien oikeus määrää miekan maksamaan velan, kostamahan kurjan työn.

"Saakoon, saakoon, ma sadatan,
Saakoon surmaksi sulle miekka,
Terärauta turmioksi,
Saakoon sulle salaisesti
Miekastasi murhaajasi,
Kostaja veren vakaisen!"

Kalevanpoika silloin, puolihumalassa ja vielä vihansa vimmassa, syöksyi ulos tuvasta, ulos veräjästä vainiolle ja sieltä yhä eteenpäin, kunnes hän erään joen varrelle laskeutui nukkumaan.[26]

* * * * *

Saaressa oli ennen mainittu tammi yhä kasvanut. Se pimenti taivaan, peitti kuun, päivän ja tähdet, se repi pilvetkin. Saaren taatto oli etsinyt maat ja mantereet tuon tammen kaatajata, mutta turhaan. Hänen kotia palattuaan kertoi saaren emo löytäneensä kadottamansa kotkan ja tämän siiven alta miehen, kahden vaaksan pituisen, kirves kainalossa. Tätä pientä miestä puhutteli nyt saaren taatto ja pyysi tammea kaatamaan. Sepä suostuikin toimeen. Astuttuaan tammen juurelle pieni mies alkoi kasvaa; kasvoi kyynärän, kaksi, jopa monta syltäkin. Sellaisena se sitten alkoi hakata tammea; hakkasi päivän, toisen, kappaleen kolmattakin, niin jo tammi kaatui, tyvi saareen, latva lainehisin.[27] Mitä sitten tammesta tehtiin? Tyvestä tehtiin tukeva, kaksihaarainen silta, jonka toinen haara vei saarelta Viron rantaan, toinen Suomen rantaan. Sepä oli se kuuluisa Suomensilta. Muusta osasta tammea tehtiin laivoja, kaupunkeja, köyhille leskille ja orpolapsille turvapaikkoja j.n.e. Jäännöksistä tehtiin tupa laulajalle. Ne, jotka kulkivat pitkin Suomensiltaa, seisahtivat nähdessään tuvan ja tuumivat: onko se Lihalan linna vai Rahalan ranta, vai onko se Kunglan kartano? Laulaja vastasi: "Jos olis se Lihalan linna, niin olis se lihasta tehty; jos se olisi Rahalan rantaa, niin olisi se rahasta taottu; jos se olisi Kunglan kartano, niin olisi se kullasta tehty. Laulajan, köyhän miehen, tupahan se on. Siinä

"Kuu on uksena edessä,
Päivä paistavi laella,
Tähdet tanssivi tuvassa,
Taivonkaari kattonamme."

Siinäpä ne laulut langaksi luotiin ja kerälle käärittiin. Kehrä oli laulajan kamarissa, langan ainekset taivahalla Taaran kartanoilla, päivänkoiton mailla. Hupaista oli langan kauniin kehrääjällä: päivä paistoi poutalankaa, iltarusko punoi punalankaa, taivas silkkiä sinistä.[28]

Seitsemäs runo. Herättyään, muisti Kalevanpoika ainoastaan hämärästi ja epäselvästi edellisen päivän tapaukset; ei muistanut edes murhanneensa sepän poikaa. Siitä lähti hän kulkemaan ja saapui kolmantena päivänä meren rannalle, josta otti noidan veneen ja lähti purjehtimaan Viron puolelle. Puoliyön aikana saapui hän saman saaren lähelle, jolla menomatkallaankin oli käynyt. Se nosti surullisia muistoja hänen mieleensä ja hän tahtoi karttaa saarta. Silloin kuuli hän laineilta laulun säveleitä. Ne olivat saaren neidon haamun laulua. Kalevanpoika taukosi soutamasta ja kuunteli. "Neito läksi merelle kiikkumahan, lainehille laulamahan, lapsi läksi mieltään lohduttamahan, surujansa sammuttamaan, veli[29] kulkee veden pinnalla, sisar[30] lepää meren povessa. Mikäpä läikkyy lainehilla, mikäpä välkkyy veden pinnalla? Miekka läikkyy lainehilla, veri välkkyy veden pinnalla.

"Veljeni verenjanoinen,
Poika lemmen pettelemä!
Miksi sä verta vihalla
Viatointa vuodattelit?
Miksi sa kotikanaista,
Kyyhkyistä oman isäsi
Nuorna nurmella pilasit,
Rauhan raiskasit poloisen,
Vaivutit emosi lapsen
Surman valjun vuotehelle?
Syysi kaksinkertahinen
Rauhas rikkovi katalan!"[31]