Se tulvii koko yhteiskunnan yli,
ja kaikill' avoin aarteikas sen syli.
Se ihmisaatosten on templi ylväs,
on järjenriemukaari, — voitonpylväs.
Mut kallis on tuo muistomerkki huima!
Sen hinta tuhanten on tuska tuima.
Se tuhansien elinvoimat vaatii,
se kesken kuopataan, ken sitä laatii.
Sen rakentajat ratkeavat työssään.
Mut heitäkin se elähyttää yössään
ja viittaa alhost' ylös aamunkoittoon:
työnorja-mailman voittoon.
VUOSIORJA
Taas taakkasi heitit sa hetkeksi pois.
Tovi hengähtää sun suotiin.
Tovi lyhkäinen, ah, pian vierivä pois.
Pian saa elos entismuotiin.
Sama harmaus, henkes mi ammoin hyys,
sama painava pakkovuosi
on eessäsi taas: työläisyys.
Aik' ankara ei sua suosi.
Sama tolkuttomuus, sama toivottomuus
ja tuskainen tuijotus turha
taas alkaa entinen, alkaa uus
minän parhaimman raiskaus, murha.