On miehen hartiat lysyssä kuin oisi hän ollut käsirysyssä ja selkäänsä saanut.
Ja hevonen perässä laahustaa
kuin oisi sen työnä
raahustaa
koko kulmakuntaa.
Taksvärkistä kumpikin palajaa.
On myöhäinen ilta.
Ne halajaa
yöpuulleen päästä.
Ja kumpikin vaiti nurisee:
sais syödä ja maata.
Maha kurisee
ja raihnas on ruumis.
Mut virstoja vielä matkaa on,
ja työläs tietä
nyt jatkaa on,
kun voimat on menneet.
MESTARITUOTTEITA
Joka päivä ne nään, joka päivä ne nään, nään lesken ja neljä lasta, nään kalpean, kelmeän perheen tuon. Sepä katseltavaa on vasta.
Tuo suuri taituri, Nälkä, on
nuo taidetuotteet luonut
ja syvintä, sisintä itseään
tosi-innoin ilmituonut.
Ah, yleisvaikutus ehjä tuo
on vähillä keinoilla saatu.
Ei koskaan konstikas, mutkainen
ole suuren taiteen laatu.
Ja väriä vaikka yhtä vain
se lauluihinsa käyttää, —
on aina se lempinyt harmaata —
niin ihmeitä ihan se näyttää.