Jannen muodossa ei vikaa;
ellei oisi ollut likaa,
kehdannut ois kerskatakin.
Mieli myöskin potra vallan
täplärikkaan pinnan alla
mutta varsin vaalinnatta.
Urhontoimiin varhain huuma:
linna likakaivo, ruuma,
rottajahti jaloin leikki.
Nuuski joka nurkan, urkki,
nuohos, katsoi, kulki, kurkki,
takapihaan pian kyltyi.
Houkutteli laaja latu,
ihmisvilinäinen katu,
katu sekä katuoja.
Aukes uusi mailma siellä.
Täysin keuhkoin sai hän niellä
kiihoittavaa ulkoilmaa.
Säveleinä korvaan soiden
kaikui iskut kavioiden,
naisten nauru, miesten melske.
Ärsyttivät silmää sankat
ihmisparvet, vaunut vankat,
elonrikkaus ja -riemu.
Houkutukset hurjat liehtoi,
katu kaikkivoipa kiehtoi,
ajoi ahnas onnenjano.
Tunsi kohta joka loukon,
valion sai saattojoukon,
oppi yksikaksi kaiken.