Suuret suonet ratkeavat,
piinapäivät on tulossa!
Kuuli kukon kiekahduksen valtakunnan valju kansa, kuuli kumman linnun äänen ruunupää ruma isäntä — toisihinsa tuijottivat.
Oli pilkannut pyhintä valtakunnan kaikkivoipa, oli tallannut tomuhun palvelija palveltavan, oli kansan kahlehtinut väärin vannonut kuningas.
Istui yli-istuimella kansa kärsinyt jaloissa.
Kiekui kukko toisen kerran.
Korska kahleita lisäsi.
Kansa kärsivä kohosi.
Kiekui kukko kolmannesti.
Vihattu vavahti.
Kansa piesty, pilkattu kirosi, ei epäillyt enempi, nousi vihan vimmoin, katkoi kahleet, meni ja mahtajan manasi tuimimpahan taisteluhun.