Iltahämärässä vievät sydämettömät upseerit Jeannen hautausmaalle ja ranskalainen ritarillisuus suorittaa viimeisimmän urotekonsa: kymmenkunnan ratsupistoolin kuulat puhkaisevat naisrinnan; länsimainen demokratia, "länsimainen sosialidemokratia", länsimainen kaulusraakuus, konnuus, roistomaisuus, kaikki mikä sen yläluokassa ja veijarikansanjohtajissa on kurjaa, viheliäistä ja siivotonta — ja mitä muuta heissä sitten on? — kaikki se vyöryy "sivistyksen" ja "kulttuurin" nimessä hennon naisruumiin yli, vaatii uhrikseen yhden aikakautemme ja kaikkien aikakausien ylevimmistä naisluonteista, joka eli ja kuoli luokkansa puolesta, tukahutti kaikki yksilölliset pyyteensä ja auliisti antoi nuoruutensa, intohimonsa, sulonsa suuren asiansa alttarille: koko kärsivän ihmiskunnan paremman tulevaisuuden lunnaaksi.
Mutta vaikka Jeanne Labourben luut lahovatkin tuntemattomassa koirankuopassa jossakin Odessan hautausmaan kolkassa, kuten verratonten suomalaisten sisariensa Hennalassa ja muualla, elää ja liikkuu hänen henkensä kaikkialla missä työläinen taistelee riistäjämurhaajia vastaan, ja hänen muistonsa vaeltaa kuin kiertotähti ajasta toiseen, on yksi vapautuneen ihmiskunnan kalleimmista entisperinnöistä vielä silloin, kun maailma ei enää tiedä eikä tahdo tietää mitään niistä verisistä hirviöistä, jotka maassa ja toisessa tappoivat työläisiä ja teilasivat naisia.
Ja silloin ymmärretään Ranskassakin, että sen suurin Jeanne on —
Jeanne Labourbe.
MARSELJEESI
(Pikku Vapulle)
Me olimme lehdossa leikkineet miten parhaiten olimme voineet. Mure mielessä, mutta kuitenkin tovin toisenkin niin ilakoineet.
Ja kimpsut koottiin ja kampsut, kun
hämär heitteli huntujansa
ja tanssikummulle kokoontui
kylän karkelovalmis kansa.
Mut pois! Mitäs meille melskeestä
väen nuoren ja nauravan moisen.
Kukin kuulihan vielä korvissaan
sorasointujen pauhinan toisen.
Oli toinen tanssi tanssittu
kotipuolessa kolkko juuri,
kova kuolemantanssi, min pyörteisiin
oli kaatunut kansa suuri.
Kukin kenties hiljaa huokasi vain:
"Niin täällä kuin meilläkin muinen
ilo elämän osansa ottavi, kun
yö saa sulohaaveiluinen"