— Isän osa nyt lapsien olkoon.
Hyväks heidän mun täytyvi jaksaa
siks, että mä nään miten lapset
verikoirille velkansa maksaa.
Teko tehtävä lasten on eessä,
se syntymätöntäkin uottaa.
Hyvä että on monta heitä,
niin voinhan ma kostohon luottaa. —
Noin virkki, ja viimein läksi
pois horjuen ystävistään.
Mut kuin koko luokkansa hurjuus
nyt heijasti piirtehistään.
HUONOSTI HAUDATTUJA
Ne on niin huonosti haudattu — niin voivotti muudan lehti: pääkalloja turpeista irvistää, moni vilkkuu sääri ja kyynärpää. Jo koiratkin haudoille ehti.
(Nelijalkaiset nyt vuorostaan.)
Ja siinäkös toraa ja riitaa,
rakit työläisluista kun ärhentää,
ja nalkutus sen, joka ilman jää,
yön kaihessa viiltävi viitaa.
Sen verran ois toki odottanut, maan että mustiin multiin edes kunniall' olis kuopattu niin joka työläinen, joka ammuttiin, niin pitkälle kerran kun tultiin.
Näin lehti vaisuna vaikeroi.
Mut' turhaa kait sen huoli:
meka laatuun käy nelijalkaisten,
ei häiritse unta se lainkaan sen,
joka koirankuopalla kuoli.
Kun kerran on kestetty orgia tuo,
_kaks_jalkaiset johon ryhtyi,
vert' ahmasi kun susi valkoinen
ja bakkanaaleihin kanssa sen
veritahrainen hunnikin yhtyi.
Kun on kestetty suttenkin ulvonta,
mitäs koirista tällöin taikaa.
Peto jokainen osansa ottaa vain.
Sehän sääntö on Suomen valkean lain.
Tämä Suomenhan "suurta" on aikaa.