"Emme me tiedä Herran tarkoituksia."
"Jaa, jaa — itsekukin saa hakea lohdutusta, mistä löytää. Että onko pastori sisällä? Hän istuu kyäkissä kistun päällä eikä uskalla liikkua minkään, hän pelkää myöhästyvänsä laivasta huomena, — ikäänkun me emme siähen kerkiäisi."
Pastori Langen istui todellakin kirstulla keittiössä — valkoisena ja vähäisenä — pienet keltaiset kätensä oli hän ristinyt vatsalleen, rouva Hage huomasi ne ja tarttui niihin.
"Teidän lähtönne, pastori, tekee minut niin sanomattoman murheelliseksi", sanoi hän kyyneleet silmissä.
Pastori katsahti ylöspäin.
"Niin — taashan minä muutan — kaiketi viimeistä kertaa ennen suurta muuttoa."
Hänen katseensa oli ilmeetön.
Mutta neiti Steinemanin katse oli tarkka, hän tuijotti terävästi pastoria, laskeutui yht'äkkiä polvilleen ja veti hyppysillään pastorin housut saappaitten suista.
"Mitäs tää on", sanoi hän äkäisesti, "joko pastori on tänäpä pannut jalkaansa harmaat matkasukat?" Pastori katseli säikähtyneenä paksuja, harmaita villasukkia.
"Niin, rakas neiti Steineman, — minusta tuntui parhaalta pukea ylleni matkavaatteet, kun ne jo olivat esilläkin, sittenhän sekin oli tehty."