Yhtäkkiä hän kuuli hiljaisia, sipsuttavia askeleita ja näki ovessa valkoisen olennon, nopeasti ja äänettömästi hypähti hän vuoteestaan, tuon reippaan hypähdyksen olivat hänelle opettaneet monet tuhkarokko- ja hinkuyskäkohtaukset sekä muut lastentaudit.

Pikku Regine siellä tuli, pelosta ja väsymyksestä nikottaen, Lotta oli huono, hän on niin sairas, että varmasti hän kuolee, sanoi Regine.

Varovaisesti, äitiä herättämättä, hiipi Terese huoneitten lävitse, mielihyväkseen huomasi hän, että kaikkialla kuorsattiin rauhallisesti. "Kylläpä meitä on monta", ajatteli hän kiiruhtaen kamariin, jossa Lotta lepäsi, niin, sairas hän oli, punaisena ja kuumeisena heittelehti hän vuoteellaan, lyhyesti ja kuivasti hengittäen. Terese polvistui hänen vuoteensa viereen, "pikku Lotta, rakas pikku Lotta, tunnethan sinä minut", kuiskasi hän, mutta pikku Lotta vain vääntäytyi poispäin, valitti surullisesti ja tuijotti villiytynein katsein, mitään näkemättä.

"Meidän täytyy herättää isä", sanoi Terese ja hiipi samoin varovaisin askelin huoneitten lävitse, kuuli saman rauhallisen kuorsauksen kaikkialta. Varoen sulki hän äidin huoneen oven ja herätti isän.

Bisgaard oli tullut niin useasti herätetyksi yöllä, että pelkkä kuiskaus hänen korvaansa riitti synnyttämään hänen aivoissaan määrätynlaisen kuvasarjan: sairas, lääkäri, apteekki olivat siinä julkisimmalla sijalla. Tietämättä mitä oli tekeillä, vetäisi hän housut ylleen, pisti jalkansa tohveleihin ja hiipi, olkaimista käsin pidellen, sairaan luo. Hän tunnusteli pientä, polttavaa kätöstä ja katseli Tereseä säikähtynein silmin.

"Meidän täytyy lähettää hakemaan lääkäriä."

Terese tahtoi odottaa hetkisen, tarkastella taudin kulkua, mutta pikku Lotta tuli vain huonommaksi, hän kohottautui vuoteestaan ja huusi äitiä, kirkkaina ja suurina pyörivät silmät hänen päässään, äitiä ei olisi saanut häiritä.

Terese teki päätöksen.

"Minä menen herättämään neiti Stefferudin, hän on niin kiltti, minä koputan hänen ikkunaansa ja pyydän saada käyttää puhelinta."

"Mutta ajattelehan osastonpäällikköä", sanoi Bisgaard säikähtyneenä, hän pelkäsi kovasti vuokralaistaan.