"Neiti Stefferudia täytyy olla kokonainen rykmentti herättämässä, silloin kun hänellä on oikeus nukkua", muristiin ikkunasta, "minä tulen aukaisemaan teille oven."
Terese aikoi kieltää, hän lähettäisi jonkun veljistään hakemaan, mutta Hage oli jo hävinnyt ikkunasta. Ja sitten hän ajatteli, että oli typerää olla hämillään ja peloissaan, kun pikku Lotta oli sairas.
Hage aukaisi hänelle oven, viittasi puhelinta, joka riippui eteisessä, Terese ei katsahtanut häneen, kietaisi vain aamunuttua tiukemmin ympärilleen ja soitti. Hage aikoi mennä, mutta pysähtyikin ovelle, ehkäpä Terese tarvitsi apua, hänen oli jäätävä. Hänellä oli yllään housut ja takki, paljaat jalat tohveleissa, paljasta, voimakasta kaulaa ei ylös nostettu takinkaulus riittänyt peittämään. Häntä palelsi, kyllä hän sittenkin menisi, mutta lähtemisestä ei tullut mitään, nojaten ovea vasten katseli hän Tereseä, hänen vaaleata palmikkoaan, hänen puhelinluettelon yli kumartunutta päätään. Hänen soittaessaan valahti aamunuttu hänen toiselta olkapäältään, Hage näki vilauksen pyöreätä olkapäätä peittävästä yöpaidasta, hän saattoi seurata hänen ruumiinsa pehmeästi aaltoilevaa viivaa ja hänestä tuntui siltä kuin olisi hän salaa tarkistelemassa, kuin olisi hänen pitänyt lähteä, mutta yhä seisoi hän ovea vasten nojaten, kädet taskussa.
Hän sävähti kuullessaan Teresen äänen, heikon ja epätoivoisen, "minä en pääse minnekään", voivotti hän, "kukaan ei vastaa."
Hage sukaisi nopeasti hiuksiaan, koetti piristäytyä ja olla huomaavainen, "minä autan teitä", sanoi hän, "eräs minun tuttavistani on lastenlääkäri — hänet me kyllä saamme hereille."
Hän kävi käsiksi puhelimeen ja seisoi nyt aivan lähellä Tereseä, hän ei nähnyt häntä, mutta tunsi hänen läsnäolonsa ja kuuli hänen lyhyen, pelokkaan hengityksensä. Suuttuen huomasi hän kättensä vapisevan puhelinluetteloa selaillessaan, hän puri hampaansa yhteen ja katseli, Teresen ylitse, eteisoven ikkunasta harmaaseen, aamuiseen puutarhaan ja kuuli selvästi yksinäisen linnun visertävän.
Hän soitti ja pääsikin perille, lääkäri lupasi heti tulla. "Minä soitan auton sinua noutamaan", sanoi Hage puhelimeen, — "lääkäri tulee kohta", sanoi hän Tereselle etsiessään autojen puhelinnumeroa.
Hän kuuli Teresen itkevän. Hän oli peittänyt kasvonsa käsillään, aamunuttu oli paljastanut käsivarret.
"Lakatkaa jumalan tähden heti itkemästä", sanoi hän suuttuneena, "taikka minulta jää ikipäiviksi numero löytämättä."
Terese säikähti niin kovasti, että itku todellakin tyrehtyi. Silmänräpäyksen hän katseli Hagea silmiin ja näki pelästyen, kuinka ne hämärässä liekehtivät.