"Johannes — täällä kulkee ihmisiä".
"Pelkäätkö sinä?"
Terese tuijotti alakuloisena eteensä:
"Sitä minä ajattelen hirmuisesti sinun poissaollessasi."
"Mitä"?
"Sitä varjojuttua — se oli niin merkillistä. Ja niin alakuloista. Mutta siinä ei ole sanaakaan totta."
Ja sitten hän kysyi — ikäänkuin lapsi olisi kysäissyt:
"Minnekä joutuu varjo auringon paistaessa?"
"Tiedäthän sinä toki, että se katoaa."
"Mutta sinä et katoakaan, sinä pysyt minun luonani. Saatpa nähdä, että minä kykenen pitämään sinut aina luonani."