Syötyään istuivat he kaikki puutarhaportailla, tuomari tupakoi ja rouva Hage neuloi. He kuulivat naurunkikatusta ja hiljaista rapatusta maantieltä, tuomarilan palvelijattaret olivat tuttaviaan odottelemassa.
"Tänä iltana tanssitaan Hagessa", sanoi rouva Hage tarkastellen neulomustaan, "eikö teistä ketään haluta mennä mukaan."
"Eikö se riitä, että piiat menevät", kivahti Charlotte.
"Sinäpäs nyt olet olevinasi", sanoi äiti.
"Sinä tiedät vallan hyvin, minkälaista siellä olisi", vastasi
Charlotte, "ketään ei meidän tulomme huvittaisi eikä meillä olisi
mitään tekemistä. Minä häpeän itseäni tanssiessani kansantansseja
Andersenin johdolla. Tunnetko Dalebu-Jonsønin?"
"Enhän minä, jumalanähköön, tunne."
Äiti hymyili.
Anne Sofie työnsi kissan sylistään ja nousi.
"Minä menen", sanoi hän rauhallisesti.
"Siinä teet sinä oikein, lapseni", sanoi rouva Hage koettaen vakuuttaa itselleen, ettei hän ollutkaan toivonut molempain jäävän kotiin.