"Niin, matkustaminen on hauskaa", sanoo hän.
Terese nyökkää mitään vastaamatta.
"Sehän kestää vain neljä viikkoa", sanoo Hage jotakin sanoakseen.
Terese katsoo häntä pitkään, "vain neljä viikkoa", sanoo hän.
Samassa juna lähtee.
Hage nyökkää, hän tuntee sydämmensä tykkivän nopeammin, nyt se lähtee, ajattelee hän.
Junan liukuessa asemalta näkee hän Teresen seisovan sillalla, yksinäisenä monien ihmisten keskellä, hänen ilmeessään on jotakin, joka koskee Hageen, pieneltä hän näyttää ja hyljätyltä, ja ensimmäistä kertaa kirkastuu Hagelle, että hänen on oltava poissa Teresen luota neljä viikkoa, kokonaista neljä viikkoa, ja hän kumartuu eteenpäin ja viittoo voimainsa takaa.
Mutta juna kääntyy, kevyesti heilahtaen, toisille raiteille, ja Terese on kadonnut näkyvistä. Pettyneenä tuijottaa Hage taaksepäin liukuvaa kiviseinää.
Hän näytti siltä kuin olisi hän luullut, etten minä koskaan palaa, ajatteli Hage.
26.