Muuan mies oli tulossa niityiltä päin, se oli Ole, - hän oli kai huomannut, että talossa oli vieraita.
He tervehtivät toisiaan. "Sinä työskentelet niitylläsi", sanoi Johannes. — Niin, niin Ole teki. -"Nyt on sopivat ilmat sitä työtä varten." — Ei ollut valittamisen syytä. Eikö Hage kävisi sisään? Ei, Johannes ei halunnut, hän oli vain kävelyllä ja aikoi kohta jatkaa matkaansa.
"Syyskuussa sinä sitten pidät häitä?"
Niin, mitäpä olisi odottamisesta hyötyä, vastasi Ole, ja Hage oli yhtä mieltä.
Mutta yhtäkkiä keikautti Johannes päätään taaksepäin ja puistelihen.
"Kuulehan, Ole", sanoi hän hymyillen, "älkäämme kyräilkö toisiamme sentähden, että meistä tulee langokset. Me tiedämme kumpikin, mikä on vaikeata, mikä helppoa, minulla ei ole asiaan muuta sanottavaa kuin mikä on totta, ja hyvällä tahdolla kyllä kaikesta selviydytään. Vai mitä arvelet, Ole?"
Ole vetäytyi taaksepäin ja katseli maahan, hän ei ollut tottunut käymään päätäpahkaa asioihin käsiksi — sanoin.
"Sinä pidät minua suurimpana vaikeutenasi", sanoi Johannes.
Ole hymyili karsaasti. "Et sinä helpoinkaan ole", sanoi hän. — "Älä joutavoitse", sanoi Johannes.
Ole nauroi. Mutta jatkoi kohta vakavana: "sanotaan, että sinusta tulee tämän piirikunnan päällikkö."