"En tiedä", vastasi Charlotte; häntä pyörrytti, hän koetti tempautua irti.
"Kyllä sinä tiedät", sanoi pappi pidättäen Charlottea luonaan, hänen suuripartaiset kasvonsa olivat lähellä Charlotten kasvoja. "Sinä tiedät kaiken", hänen äänensä muuttui pehmeäksi, pyytäväksi, "sinä tiedät, että minä olen siitä hetkestä, jolloin sinut ensi kerran näin, ajatellut vain sinua, on synti, että jollakin ihmisellä on niin suuri valta toiseen, sinä voit tuon synnin sovittaa tulemalla omakseni, minä pyydän, minä pyydän sinua", hän painoi päätään Charlotten povea vasten. "Minä olen kaivannut niin sanomattomasti", kuiskasi hän. "Kuuletko sinä, mitä minä sanon?"
Charlotte koetti tarmottomasti vapautua, peläten katseli hän pappia, maa keinui hänen ympärillään, työnsi häntä pappia kohden, hän yritti poispäin, mutta läheni yhä, "minä kuulen, mitä te sanotte", kuiskasi hän.
"Tule — täällä voi joku nähdä meidät", hän veti hänet mukaansa, he kompastuivat kanervikkoon, hän kiersi kätensä Charlotten ympärille, tuki häntä, nosti häntä.
"Tule tänne", mutisi hän suu hänen olkapäätään vasten painautuneena; he pysähtyivät erään puun alle, hän kiersi kätensä hänen ympärilleen ja veti hänet luokseen. "Tahdotko sinä — tulla omakseni, lupaatko minulle sen?"
"Lupaan — lupaan", kuiskasi Charlotte koettaen riistäytyä irti, "minä lupaan — sanonhan minä lupaavani."
Huudahdus, voihkaus värisytti hänen ruumistaan, hän painoi kasvonsa Charlotten povea vasten. "Jumala olkoon kiitetty", kuiskasi hän. Charlotte tarttui hänen päähänsä ikäänkuin tahtoen työntää sen pois, mutta luopuikin aikeestaan, väkivalloin tempautui hän irti, luiskahti toiselle polvelleen, mutta kavahti nopeasti ylös.
"Minä pelkään", sanoi hän.
"Älä pelkää", sanoi pappi koettaen tavoittaa häntä.
"Minä pelkään", huudahti Charlotte ja syöksyi pois kanervikosta, luullen itseään seurattavan huusi hän taakseen: "olenhan minä sen luvannut", syöksähti vielä kerran ja pääsi maantielle. Pappi seurasi, häntä ympäröi kuuma hehku, häntä peloitti, "olenhan minä sen luvannut", huudahti Charlotte taas ja alkoi juosta tietä pitkin. Pappi ei seurannut. Hän seisoi vain ja tuijotti.