— Rouva Hage siirtyi huoneeseen, hän työskenteli ahkerasti, silloin tällöin nosti hän kuunnellen päätään. Hän kuuli vain oman hengityksensä ja etäistä hanurinsoittoa Hagesta. Hän parsi sukan toisensa perästä, silloin tällöin hän huokaisi ja sanoi huokaistuaan, "ei sinun huokailemisistasi mikään parannu", ja sitten hän taas kuunteli hanurinsoittoa.
Kuullessaan nuorten palaavan oli jo keskiyö, he kulkivat ohitse hiljaa, nauraa kihertäen. "Siivoa nuorisoa", ajatteli rouva Hage. Sitten hän kuuli Anne Sofien nousevan portaita, "hän on siis sittenkin ollut tansseissa", ajatteli rouva Hage.
Talossa oli kaikki taas hiljaista, maantien melu haipui etäisyyteen. Rouva Hage pani pois käsityönsä ja meni pihalle, oli ihana yö, hän ei voinut mennä nukkumaan. Hän kulki keittiöportailta navetan luo, edestakaisin, hieroen silloin tällöin käsiään.
Tyttäriään hän ajatteli, mitä hänen oikeastaan oli tehtävä, hekin kaipasivat hiukkasen iloa, heidänkin tuli kokea elämää. >
Oli yö ja koko tienoo nukkui. Pappilassakin oli pimeätä, he olivat siis saaneet matkavalmistukset tehdyiksi. Ensi yönä olisi jo vanha pastorikin poissa.
Rouva Hage kulki kauan. Hän tuli ajatelleeksi kaikkia niitä iloisia suviöitä, jotka hän oli elänyt, alkaen nuoruuden ensi vuosista, jolloin veri vielä oli kuumaa ja punaista, onneton, on se nuoriso, joka ei ole tuntenut veren virtaavan kuumana suonissaan. Hän muisti erään kesän, jolloin Johannes ja Hagbart olivat tuoneet kaupunkilaistuttavia tullessaan, silloin oli tuomarilassa ollut varhaisesta aamusta alkaen semmoista melua ja touhua, että Hagen oli täytynyt sanomalehtineen paeta talosta löytääkseen rauhallisen lukupaikan.
Hän nauroi.
Hän kuuli naurunsa kajahtavan onttona ja surullisena nukkuvien talojen keskellä. Hän ravisti itseään, huokasi raskaasti ja meni levolle. Noustessaan portaita kuuli hän seinäkellon lyövän kahta.
3.
He seisoivat sillalla viittomassa kunnes höyrylaiva hävisi niemen taakse. Ja viimeiseen asti seisoi pikku pastori kannella viittoillen vastaukseksi, ja neiti Steineman piti nenäliinaa kasvojensa edessä. Sitten näkyi enää vain savua.