4.
Uusi pappi herätti suurta huomiota tuomarin perheessä, hän oli ollut paikkakunnalla jo viikon eikä vielä ollut käynyt talossa, hän oli käynyt tervehtimässä puheenjohtajaa, nimismiestä ja maakauppiasta, muttei tuomaria, oliko se olevinaan mielenosoitusta.
Tuomari nosti katseensa sanomalehdestä.
"Älkäämme odotelko uutta pappia", sanoi hän. "Kyllä Stord tunnetaan, hän on talonpoikaispappi ja vihamielinen virkamiehiä kohtaan. Eräässä valitsijakokouksessa, moniaita vuosia sitten, minä tapasin hänet, hän kuului silloin vasemmistoon, nyt hän kaiketi on lähinnä sosialisti, mutta jo silloin oli hänen ohjelmassaan vain yksi ponsi: alas virkamiehet. Pysytelkäämme hänestä soveliaan matkan päässä."
Rouva Hage ei vastannut mitään, hän puristi huulensa yhteen ja oli epäilyttävän lauhkean näköinen, hän ei aikonutkaan pitää pastori Stordia soveliaan matkan päässä. Tulee pappi, jolla on maankuulu nimi, mies joka itse on jotakin, ja hänen kanssaan ei rouva Hagen pitäisi seurustella, sen hän tekee, vaikka hänen täytyisi korvista kiskoa pastori Stord taloon.
Tuomari oli mennyt portaille, mutta palasi pian takaisin, "menehän katsomaan, mitä pappilassa puuhaillaan", sanoi hän ja hänen nenänsä punoitti tavallistaan enemmän.
Rouva Hage meni ulos.
Pappilan maalla kasvoi muutamia ihania saarnia, nuo satavuotiset puut olivat pappilan parhain koristus.
Kaksi miestä oli parhaillaan kaatamassa suurinta puuta. Pappi seisoi vieressä katselemassa..
Puunkaatoa katsellessa katsellaan elämän sammumista, jos puu tarpeettomasti kaadetaan, katsellaan murhaa. Mutta jokaisen velvollisuutena on estää murhaa tapahtumasta, jos hän sen voi.