Ilma oli kuuma ja tyven. Vesi kuulsi vaaleansiniseltä jäisenvihreitten tuntunen keskellä, jäätikköhuippu heloitti valkoisena, keltaisena ja sinisenä aurinkoista taivasta vasten.
Käräjätuvassa oli tukahuttavan kuuma, siniset puvut kärysivät, ilmaa olisi voinut kantaa ulos astioissa.
Sakarias Sakariaanpoika Hestebeiten ollessa todistamassa, syntyi käräjätuvassa levottomuutta, miehet kääntyivät varovaisesti kurkistamaan ikkunasta, ja he näkivät, että rannikkoa pitkin tuli rataskulkue, sen perässä leijaili valkoinen pölypilvi.
Hotellinomistaja Fonn tuli aika kyytiä hotellin leveitä portaita alas, juostessaan risti hän kätensä ikäänkuin pyytääkseen jumalalta, että vieraat olisivat tuottavia. Päästyään alas hän kääntyi, kiipesi takaisin pari porrasta, pysähtyi ja lähti alaspäin uudelleen.
"Sivert — Sivert", huusi hän rämeällä, kovalla äänellä eräälle pojalle, joka keikkui aidalla, "ota sinä vastaan hevoset. Hm. Niin. Mitä minun vielä pitikään?" Hän juoksi nopein, lyhyin askelin erään miehen luo, joka istui käräjätuvan portailla.
"Onko sinulla kaloja mukanasi, Johannes?" kuiskasi hän, "onko sinulla kaloja mukanasi. Mihinkä minun sitten piti mennä?"
Johannes katsahti ylös. Kalat oli pantu suolaan.
"Hyväjumala — kaikkea sitä tapahtuu", sanoi Fonn, risti kätensä ja juoksi portaita ylös jääden tuijottamaan. "Siellä tulee piiri-insinööri", sanoi hän kovaa ja lisäsi heti vaivaisella valittavalla äänellä, "hyväjumala, siellähän tulee piiri-insinöri seurueineen." Heidät arvosteltiin sangen hyviksi matkustajiksi.
Uudelleen hän nousi hotellin portaita, pysähtyi puolitiehen, levitti kätensä ja kuiskasi, "nyt ne tulevat."
Matkueessa oli kolmet rattaat, ensimmäisissä istui piiri-insinööri, pitkä, laiha mies, jolla oli pitkät hevosenkasvot ja suuri musta parta. Hitaasti astui hän alas rattailta. Kääntyi hitaasti kyytipoikaan päin. Puhui hänelle sanomattoman hitaasti. Kulki hitaasti hotellia kohden. Pysähtyi, ojenteli itseään hitaasti, yhä enemmän ja enemmän, kunpahan hän jo taukoaisi, mutta hän ojenteli itseään entistään enemmän, vihdoin natisivat kaikki hänen jäsenensä uhkaavasti, silloin antoi hän syvään huokaisten kätensä vaipua.