"Täällä ei kylläkään paljoa tapahdu", sanoi Charlotte heikko, katkera värähdys äänessään, "minä iloitsen, jos tapahtuu jotakin edes kerran vuodessa."
"Tulkaa", sanoi Sten Melde, "menkäämme soutelemaan."
Charlotte katsoi häneen ihmetellen.
"Sitä emme voi tehdä."
Mutta Sten Melde tarttui hänen käteensä ja veti hänet mukanaan, "tulkaa nyt vaan", nauroi hän.
Talaitten luona oli vene, hän työnsi sen arkailematta vesille.
"Mutta emmehän me voi ottaa tätä venettä ilman muuta."
"Emmehän me toki karkaa", sanoi Sten Melde nauraen ja hyppäsi veneeseen, "jos joku tätä tarvitsee, niin kyllä hän huutaa meille."
Charlotte hymyili. "Ei ihmisten täällä ole tapana seisoa rannalla luikkaamassa", hänkin astui veneeseen.
"Se on totta, täällä ihmiset vain kuiskailevat, oletteko huomanneet sen? Se johtuu siitä, että kaikki muu puhuu niin voimakkaasti. Tunturit. Virta. Sanoo eno."