"Kysykää äidiltä, onko sen ikäinen vanha", sanoi hän.
"Meidän ikämme riippuu meidän mielentilastamme", vastasi rouva Hage, "nyt oli pastori hyvin vanha, hän ei ollutkaan niin huvittava kuin olin luullut. Hän hämmästytti minua."
Anne Sofie näki kalastajan hitain askelin palaavan virralta.
"Hän ei tullutkaan kai sinua huvittamaan", sanoi hän.
Rouva Hagen kulmakarvat kohosivat, aiheuttaisiko pastori talonpoikain ihailua, Anne Sofie oli niin käsittämätön. Sitten vaipui hän toisiin ajatuksiin, — oliko pastorilla ehkä jotakin muuta mielessä, -ajattelevaisena hän imeskeli sukkapuikkoaan.
— Illemmalla saattoivat molemmat nuoret tytöt Sten Meldeä hotellille.
Hämärä kattoi harmaan tien, joka vielä tuoksui, sateelta, suuret, kirkkomaan aitaa reunustavat koivut sinersivät.
Sisarukset kulkivat käsikädessä ja lauloivat hiljaa: "Me hiljan purjehdimme…" Sten asteli kuunnellen, mutta hänen ajatuksensa harhailivat kaiken maailman teillä.
Aivan hotellin lähistöllä kohtasivat he Ole Bergeimin, Anne Sofie pysähtyi:
"No, saitko sinä kaloja?"