"Ettekö te surisi", sanoi hän pehmeästi ja pyytäen ja pudottautui takaisin sillalle, "ettekö te todellakaan surisi?"
"Surisin", vastasi Charlotte hätäisesti, hänen silmänsä olivat kyyneltyneet. "Ettekö tekin surisi, jos minä yhtäkkiä kuolisin", hän siirtyi pari askelta.
"Semmoista ei voisi edes ajatellakaan. Se olisi yhtä mahdotonta kuin että jonakin vuonna kesä jäisi tulematta."
"Niin kyllä voisi ajatella käyvän", sanoi Charlotte hitaasti; "mistä me eläisimme, jos kesä kerran jäisi tulematta. — Me katselemme täällä lohia", huusi hän hiljaa Anne Sofielle, joka oli tullut sillalle.
"Tuolla on aikamoinen lohi, Melde aikoo hypätä virtaan sitä kiinniottamaan. Tehkääpäs se — tehkääpäs todellakin se, tehän uitte niin hyvin — sanoo eno", hän kiersi kätensä sisarensa vyötäisille.
Sten Melde löi kätensä yhteen.
"Minä tanssisin niin hirmuisen mielelläni", sanoi hän.
"Se ei käy päinsä — ajatelkaahan, jos joku näkee teidät", sanoi Anne
Sofie.
"Tuleeko paha-pappi viemään meidät", naurahti Sten.
Charlottekin nauroi, "laula meille", huudahti hän Anne Sofielle laskien kätensä Sten Melden olkapäille.