Hitaasti hän ajoi tuomarilan ohitse. Nuori tyttö juoksi aitasta pihan poikki keittiöön, — se ei ollut hän, vaan sisar. Keittiöstä loisti oven käydessä punainen, kodikas tuli, hän tahtoi pitää sitä hyvänä merkkinä. Hänelläkin saisi nyt olla hiukan kodin ja onnen vaatimuksia, ei vaatimuksia, mutta hän tahtoi uskoa, että jumala häntä armahtaisi. Hän katsahti taivaalle, sininen avaruus loisti ajelehtivien pilvien lomitse.
11.
Anne Sofie juoksi aitasta pitkin hyppäyksin, sade oli synnyttänyt pihamaalle suuria lammikolta.
"Pastori ajoi ohitse", sanoi hän Charlottelle, joka oli ruokakammiossa, "pidätkö sinä pastorista?"
"En uskalla vastata ennenkuin tiedän, aiotko mennä naimisiin hänen kanssaan", vastasi Charlotte.
"Ei hän aiokaan mennä naimisiin minun kanssani", sanoi Anne Sofie, "mutta oletko varma siitä, ettei hän aio mennä naimisiin sinun kanssasi?"
"En ole vielä kysynyt sitä häneltä. Enkä kysykään ennenkuin olen ruvennut iltarukouksena lukemaan, hyvä jumala anna kuka tahansa, sitten hän saa olla tuo kuka tahansa, ei ennen."
"Ei", sanoi Anne Sofie ikäänkuin olisi vastannut johonkin kysymykseen.
"Tuolla tulee Ole", Charlotte katseli ulos. "Nyt on liian märkää mennä kirkkomaalle", sanoi hän Olen astuessa sisään.
"Minä kävin siellä jo", Ole laski kädestään puutarhaharavan. "Minulla olisi hiukan puhumista rouvalle, kysyisin haluaisiko äitisi ostaa Ketolasta vasikanpuolikkaan", Ole istuutui keittiötuolille.