Rouva Hage oli vierailulla täti Lovisen luona, hänellä oli mukanaan tuliaisia ja hänen kasvoillaan karehti alituisesti imelä hymy, tänään ei riideltäisi ollenkaan.
"Etkö sinä voisi istuutua mukavampaan tuoliin", sanoi täti Lovise. "Mutta sinulla on kai niin kiire. Sinä olet niitä, jotka luulevat jaksavansa juosta koko ikänsä. Rauhoituhan hiukan, äitiseni, — joko juokset tai kävelet, kuolema ei kolkastaan väisty."
"Ei minulla ole mitään kiirettä", sanoi rouva Hage, mutta jäi entiseen paikkaansa istumaan..
"Sinä tarvitsisit hieman kestitystäkin, mutta sinultapa minä melkein kaiken saan, kyllä sinä omasi maun tiedät. No — kuuluuko muuten mitään uutta? Olen kuullut, ettei lankoa huolita siltakomiteaan. Peijakas olkoon semmoisen roskajoukon virkamiehenä, joka nyt näillä seuduin määräilee, silloin kun me olimme nuoria — muistatko — istuivat he vielä ovensuussa ja siellä olikin heidän paikkansa. Mutta lankomies onkin aina ollut lallukka ja vasemmistolainen on hän myöskin ollut, nyt hän itsekin näkee, mihinkä semmoinen johtaa."
Rouva Hage ei tahtonut ruveta kiistelemään.
"Niin, kuuluuko mitään uutta? Sinun tyttäresi kiusaavat itseään silloin tällöin käymällä minua katsomassa, sitä eivät he suinkaan tee huvikseen. Tuleeko kullanmurusi, Johannes, kohdakkoin kotiin, eikö hänestä koskaan tulekaan enempää kuin osastonpäällikkö? Niin — virkamiesten lapsista ei nykyään enää tule mitään, olen sen huomannut. Nyt tulee jotakin vain talonpojista, tietämättömän ja lahjattoman tie on kyllä sileä. Virkamiesten pojista tulee alaluokkalaisia, ja tyttäret jäävät vanhoiksipiioiksi, on sekin onnettomuus. Sekin on kuulemina puikkinut tiehensä, — se, josta luulit saavasi vävypojan?"
Rouva Hage punastui. "En ymmärrä, mitä tarkoitat."
"Etpä tietenkään, siksihän sinä punastutkin. Minä näin hänestä vain vilauksen, hän istui puutarhassa, mutta tytärtäsi minä katselin, ja hän näytti olevan vallan kypsä. Pahat kielet kertovat muuten sinusta, että sinä pyydystelet kaikkialta vävypoikia, milloin puhutaan tuosta kristianialaisesta vetelyksestä, milloin papista, tuosta keltaisesta talonpojankummituksesta, milloin koreasta, nautamaisesta piirilääkäristä."
"Kylläpä sinulla on suuta, Lise", sanoi rouva Hage, "jumalankiitos, että vain minä olen kuulemassa."
"Älä lörpöttele", sanoi täti Lovise torjuen terveellä kädellään. "Kotia tultuasi sanot kuitenkin, kasvoillasi happamenimelä ilmeesi, että kylläpä tuolla täti Lovisella on paha suu, se johtuu siitä, että hän on naimaton."