Sitten hän oli kauvan aikaa vaiti.
»Te tiedätte, kuinka vapaa hän on mielipiteiltään?» alkoi hän taas.
»Tiedän.»
»Te ehkä olette hänen kanssaan yhtä mieltä.»
Kornelia pudisti päätään.
»Ja kuitenkin? — ja kuitenkin! — Minä en sitä ymmärrä. Hänen kaltaisensa kadotuksen lapsi.»
»Minä en luule — — että se — joka rehellisesti etsii totuutta, on kadotettu.»
Fonn heilutteli sääliväisesti päätään.
»Tyhjiä sanoja, tyhjiä sanoja. Totuus on vain yksi ja se on meille ilmoitettu.»
Kuin Kornelia ei siihen mitään vastannut, jatkoi hän.