»Mutta en minä olisi tullut sinunkaan luoksesi ainoastaan liikettäni pelastaakseni, itse pystyssä pysyäkseni.»
»Hm. Sinä uhraat itsesi tietysti niitten tähden, jotka sinä saatat perikatoon.»
»Minä en saata ketään perikatoon.»
»No — kenen tähden sinä sitten olet tullut?»
»Knutin.»
Holtin ääni värähteli sitä sanoessaan ja hän yski useampia kertoja.
»Ahaa, minä ymmärrän. Minunhan nyt tulee harrastaa sinun liikkeesi menestymistä; mehän olemme nyt tavallamme kumppanuksia, kuin minun tyttäreni on mennyt kihloihin sinun poikasi kanssa. Sinä olet hyvä keinottelija ja olet aina ollutkin. Mutta tällä kertaa olet sinä erehtynyt.»
»Ei, ei, en minä niin tarkoittanut», sanoi Holt innokkaasti.
»Tietysti et, sinä kai taas tarkoitit jotain ylevää.»
Holt katsoi surullisesti eteensä. Hän yritti useampia kertoja turhaan puhua, ennenkuin se onnistui. Viimein hän alkoi: