»Nyt se on ohi, isä, he ovat poissa.»
Holt ei vastannut; eihän siitä puhe ollut.
Kesti hetkisen, ennenkuin Knut taas alkoi puhua. Viimein hän sanoi maltillisesti, mutta liikutettuna: »Sinun pitää myödä, isä, ja maksaa kullekin omansa.»
Holt katsoi hämmästyneenä häneen. Liikeasioistako hän tahtoi puhua. Hän unohti hetkeksi sisällisen tilintekonsa; kauppias heräsi.
»Ja alkaako alusta? Tiedätkö, mitä se merkitsee, Knut?»
Hän riensi pöydän luo ja otti kirjat, jotka olivat siinä.
»Kas tässä, Knut! Lue — sinä käsität kohta, ettei mikään järkevä kauppias —»
Knut keskeytti hänet. »Olkoon menneeksi. Minä uskon sinua mielelläni.
Mutta onko ketään tässä kaupungissa, joka tahtoo auttaa sinua?»
»Minun asemani ei peloittaisi ketään.»
»Sinun asemasi. Mutta sinä itse. He eivät luota sinuun.»