Kuin oli syöty ja jälleen istuttiin sikarien ja viinin ääressä, sanoi Pietari puoleksi ujosti: »Kansanyhdistyksessä me tietysti olemme yksissä mielin vastustaneet Björnholtia ja Hamrea.»
»Kansanyhdistyksessä — mikä se on?»
»No mutta, etkö sinä muista kansanyhdistystä, jonka sinä itse olet perustanut?»
»Aah — joutavia.»
Pietari kävi tulipunaiseksi.
»Niin no, eihän siitä nyt enää mihinkään ole», hän sanoi vaatimattomasti. »Sen jälkeen kuin sinä läksit ei meillä ole ollut ketään puhujaa. Mutta me olemme koittaneet parastamme. Minä luulen, että me voimme sanoa sen jossain määrässä meidän ansioksemme, ettei Björnholtia eikä Hamrea ole valittu tällä ajalla. Eikö ole totta, Holt?»
Holt nyökäytti.
»Sepä on kauhean sitkeätä», huudahti Knut. »Täällä kotonahan kaikki kestää ijankaikkisesti.»
»Mutta — mutta —», änkytti Pietari, »eikös se ollut oikein?»
»Mene torille, osta ja myö, liho ja käytä korkeita kauluksia niinkuin Hamre, hyvä Pietari. Oli paha, että te estitte valitsemasta häntä. Hän voisi nyt olla ministeri.»