»Isä, tarkemmin ajatellen oli tämä mellakka sentään onneksi —»
Palvelija ilmoitti, että kaksi herraa pyysi saada puhua Holtin kanssa.»
»Käske heitä tulemaan tänne.»
Kohta sen jälkeen koputettiin. Holt meni ovelle.
»— Iltaa», kuului ulkoa matala ääni. »Voisiko saada puhutella teitä,
Holt?»
Holt tirkisti, kumarsi, tirkisti ja kumarsi.
»Ky-yllä — luonnollisesti — olkaa niin hyvä — Jumala paratkoon —»
Sisään astui se, joka ei koskaan puhunut äidinkieltään, »konsuli», ja toinen, joka konsulin hääpäivästä oli tullut hänen ystäväkseen, diplomaatti Stubb.
He antoivat molemmat Holtille kättä. Sitten sanoi Stubb, joka kielellisten vaikeuksien vuoksi johti puhetta:
»Saammeko me puhua erittäin teidän kanssanne, Holt?»