»Mistä hinnasta hyvänsä.»
»Mutta jos hän nyt koettaisi —? Hän on aivan raivoissaan.»
»Hänen täytyy mukaan.»
»Hyvä.»
Mies meni. Holt vaipui nojatuoliinsa. Se nuoruuden ja ilon hohde, joka äskettäin oli näkynyt hänen kasvoillaan, oli taas kadonnut. Häntä oli äkkiä muistutettu kesken eräisestä tehtävästä.
XII.
Höjsen rehenteleikse. »Maakunnanlehti» oli jälleen »unohtanut velvollisuutensa totuutta ja yleisöään kohtaan», ilmoitti hänen lehtensä. Kaukana siitä, että laivanisäntä Holtin liike oli vaarassa, hän oli päinvastoin näinä päivinä solminut uusia sopimuksia muutamien, kaupungin luotettavimpien miesten kanssa. Toimitus itse oli aina varmaan ollut vakuutettu j.n.e.
Björnholt hyökkäsi raivostuneena Vildhagenin luo ja haukkui häntä kauheasti. Kirkkoväärti aivan nolostui. »Kuka on koskaan kuullut, että ne miehet olisivat auttaneet vastustajaa?» hän sanoi.
Ei Björnholt myöskään saanut mitään työväen liikkeestä. Muutamia päiviä mellakan jälkeen tulivat johtajat Holtin luo pyytämään anteeksi ja tarjoutumaan korvaamaan hänelle tullutta vahinkoa. He kävivät sen jälkeen Björnholtin luona ja olivat siinä tilaisuudessa niin nenäkkäitä, ettei hän sen jälkeen uskaltanut käydä ulkona pimeän tultua.
Knut teki ahkeraan työtä isänsä konttorissa. Vanha Holt huomasi ylpeydekseen, kuinka ahkera hän oli, ja että hänen mielentilansa kävi yhä paremmaksi, työn ja vaikeuksien karttuessa. Hän on minun poikani, hän ajatteli.